maanantai 29. lokakuuta 2012

You said it would be a piece of cake


Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt flunssan kanssa taistellessa. Keuhkoputkentulehdus ja antibioottikuuri naamaan. Eikä olo ole yhtään parempi. Tänään aamulla kunto oli taas entistä huonompi. Nenä ihan tukossa, kurkku kipeä ja yskää. Just jaksoin raahautua kouluun ja istua siellä ainoan tuntini. Olen syönyt kuin possu ja kun en ole päässyt liikkumaan voin vaan tuntea kuinka läskit leviää entisestään.

Viikonloppuna olin pitkästä aikaa oikein sosiaalinen. Perjantaina olin katsomassa uusimman Bond-leffan kolmen kaverin kaa ja lauantaina oli luvassa Halloween- bileet. Ei mennyt ehkä ihan putkeen, mutta ainakin hetken mulla oli hauskaa enkä murehtinut läskejäni. Jossain vaiheessa sorruin syömään pari lusikallista kakkua ja kohta olinkin sitten vessassa oksentamassa. Pyyhin äkkiä ripsarit poskilta ja bilehymy huulille. Multa kyllä kysyttiin että onko kaikki hyvin ja taisin vastata että "Ei". Huvittavinta asiassa oli se että pelkästään niistä juomista taisi tulla yli tuhat kaloria, mutta sillä hetkellä oli vaan ihan pakko saada se ruoka pois. Ja se oli yllättävän helppoa. Ensi kerralla ostan light siideriä tai pitäydyn viinassa.



Ja ei helvetti mun kanssa. Just kun viime postauksessa pääsin sanomaan ettei itsemurha kannata, niin
tällä hetkellä ne ajatukset taas hiipivät mun päähän. Mä oon helvetin läski enkä kestä elää tällaisena. Mun olisi oikeasti parempi vaan kuolla. Eilen rikoin sheiverin jotta saisin terän käyttööni. Mitäs menit syömään suklaata!? Pitkästä aikaa verihelminauha koristi mun kättä. tää ei nyt todellakaan mee ihan putkeen...


Mun tekee ihan hirveesti mieli tupakkaa. Onnistuin melkein olemaan neljä viikkoa ihan ilman mut nyt on vaan pakkopakko saada. Ei taida kyllä yhtään auttaa tähän kurkkukipuun...

Terapiaa päätettiin jatkaa ainakin vielä toistaiseksi  2 kertaa / viikko + satunnaiset käynnit ravitsemusterapeutilla. Tuntuu vaan siltä ettei siitä kuitenkaa ole hirveästi hyötyä vaikka kävisin psykalla joka toinen päivä. Tämän päiväinen tapaaminen oli kaukana kivasta ja mukavasta, vaikka me emme edes mitenkään syvällisistä asioista puhuttu. Jotenkin tuli vaan hyvin epämukava olo.
Tällä hetkellä olen kädet ylhäällä ja mielelläni antaudun äänen sätkynukeksi. Ensi viikon ravitsemuterapia on varmaan myös ihan hukkaan heitetty sillä en vieläkään pysty noudattamaan tota mun suunnitelmaa 100 prosenttisesti ja en todellakaan halua mitään lisäyksiä. Miten olisi jos sitä hieman vähennettäis!? Pitää syödä vähemmän. Jokainen kalori on liikaa. Tänäänkin heitin toisen aamiasleipäni roskiin ja lounaalla söin vain pakolliset 2,5dl keittoa (45kcla/100g). Välipalakin "unohtui" mutta päivälliseksi sain syötyä pienen kanankoipipalan ja reilu 1dl riisiä. Ahdistaa.



En yhtään tiedä mihin tää mun valitsema polku oikein vie. Ainakin tiedän sen etten ole vielä valmis luopumaan tästä.  

rakas, vihattu, syömishäiriö

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanoillasi on merkitystä ♥

Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi