i learned to live, half alive

Mä pelkään avata suutani

Pelkään lihovani

Pelkään epäonnistumista

Pelkään etten ole riittävän hyvä

Pelkään vanhentumista

Pelkään jääväni yksin

Pelkään ettei kukaan tule ikinä rakastamaan minua

Pelkään etten pysty ikinä rakastamaan ketään

Pelkään kuolemaa

Pelkään pimeää

Voimani eivät riitä, en jaksa laittautua ja yrittää näyttää nätimmältä. Mä en jaksa enää keskittyä kouluun, tekisi vain mieli antaa periksi. 

Mä haluan laihtua, olla siro kuin keiju ja kevyt kuin höyhen. Kuitenkin mä syön. Varmaan paljon enemmän kuin ennen. Mulla on huono olo. Mä en jaksa itseäni tällaisena kuin olen. Jos olisin epätoivoinen, tekisin lopun tälle kaikelle.

Mulla ei ole ketään jonka kanssa mä voisin puhua. Ei ketään, jonka kanssa menisin kahville koulun jälkeen. Mä olin se ihminen jolle muut yleensä kertoivat murheitaan. Nyt mulle ei kerrota mitään. Miksi minä kertoisin miltä musta tuntuu kun kukaan ei kysy.

Mä pelkään kuollakseni lihomista, rasvamakkaroiden kertymistä kauniiden ja puhtaiden luiden päälle. Mä jo silmissäni näen kuinka se tapahtuu. Siksi minun täytyy laihtua. Mä en todellakaan ole tyytyväinen itseeni. Mä en kestä elää itseni kanssa. Olen hankala ihminen, ihmettelen miten kukaan jaksaa minua.

Kurkotan korkeimpaan ja kirkkaimpaan tähteen, mutta putoan yhä uudelleen alas. Vajoan yhä syvemmälle, enkä tiedä pääsenkö enää pois.