hoidosta (part 1)

Lääkäri, psykologi, ravitsemusterapeutti, psykiatri, kouluterveydenhoitaja ja kuraattori....

Lupasin postausta liittyen hoitooni. Tässä se nyt tulee. Päätin jakaa postauksen ainakin kahteen osaan, muuten siitä olisi varmaan tullut aivan liian pitkä. En tiedä kumpi osa pitäisi oikeastaan julkaista ensin, ehkä postauksen jakaminen teki kaikesta vain sekavampaa. Tämä on ehkä sellainen lyhyt esittely, seuraavassa voin kertoa hieman tarkemmin (paljastamatta kuitenkan liikaa yksityisiä asioita).


Ajattelin hieman "esitellä" minua "hoitavia" henkilöitä.



Minua hoitavat henkilöt


Tällä hetkellä käyn psykologin luona kerran viikossa. Koko viime lukuvuoden kävin kaksi kertaa viikossa, sillä muut olivat sitä mieltä, että tarvitsen enemmän tukea. Tänä syksynä koulun alettua psyka ehdotti taas käyntien lisäämistä, mutta minä vastustin. En halua, ehdi, jaksa käydä useammin. Uskon ja toivon pärjääväni näin. Lisäksi saan tällä hetkellä tukea myös koulussa ja uudelta lääkäriltäni.


Lääkäriä tapaan noin kerran kuukaudessa. Kesän alussa löysimme uuden mukavan lääkärin, jonka luona käyn ihan mielelläni. Hän on vastuussa lääkityksestäni ja ohjaa minut tarvittaessa lisätutkimuksiin. Oikeastaan on helpompaa, kun käyn eri paikassa kuin terapeuttini luona. Välillä kuitenkin on hankaluuksia kun psyka (ja hoiti sh-puolella) ei tarkkaalleen tiedä, mitä lääkärikäynneillä on tapahtunut.

Ennen tätä kyseistä lääkäriä jouduin rampaamaan useilla eri lääkäreillä ja melkein joka kerta vastassa oli joku uusi. Se oli hankalaa ja minun oli todella vaikea saada kerrottua asioita. Kävin joko terveyskeskuksessa, koululääkärillä ja vielä käydessäni psykiatrian polilla näin siellä kaksi kertaa lääkäriä. Nyt on myös helpottavaa jos minun tarvitsee flunssan takia käydä lääkärissä, minun ei tarvitse erikseen kertoa lääkityksistäni.


Ihan psykiatria olen nähnyt tasan kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran melkein heti jouduttuani hoitoon, toisen kerran ihan tämän vuoden alussa. Molemmilla kerroilla käteeni lykättiin uusi resepti, seurantaa ei ollut. Jäin yksin lääkkeitteni kanssa, eikä kukaan ollut estämässä, kun päätin lopettaa sertralinin.


Ravitsemusterapeuttia tapaan silloin tällöin. Mitään tarkempaa "hoitosuunnitelmaa" ei ole laadittu, vaan voin varata sinne ajan, kun minusta tuntuu siltä tai kun psykani on sitä mieltä. (Useimmiten hän on ehdottanut sitä, minusta välillä vähän turhaa...) Lisäksi olen käynyt joskus rt:llä jos psyka on ollut lomalla.


Koulu on yrittänyt tukea minua mahdollisimman paljon. Siellähän kaikki aikoinaan selvisi, sieltä soitettiin kotiin ja ehdotettiin hoitoa. Ensimmäiset joille saatoin puhua syömisongelmistani olivat koulukuraattori ja terveydenhoitaja.

Koulussa oli tarkoitus laatia suunnitelma miten siellä voitaisiin auttaa minua mahdollisimman paljon. Tarkoituksena olisi, että tapaan terkkaa tai kuraattoria (tai joskus molempia samaan aikaan) noin kuukauden välein. Molemmat ovat aivan ihania, mutta välillä minusta ehkä vähän tuntuu siltä kuin minua vahdittaisiin ihan koko ajan. Kotona, koulussa jne.



Toivottavasti ei ollut liian sekavaa
ja, että tästä olisi hyötyä edes jollekin.

Seuraavassa osassa yritän selittää esimerkiksi seuraavia asioita:
miten, miksi ja milloin jouduin/pääsin hoitoon, miten hoito on muuttunut sinä aikana, vähän tarkennan eri osioita. Jos teillä on toivomuksia jatko-osaan niin niitä saa ilomielin esittää.

october

Ravitsemusterapeutti selaili huolestuneena täyttämääni ruokapäiväkirjaa. Olin tsempannut hurjasti, että saisin syötyä paremmin, edes neljä kertaa päivässä ja säännöllisesti.

Määrät eivät ole lähelläkään rittävää, voisin kuulemma syödä paaaljon enemmän. Minä kun luulin syöväni liikaa. Monipuolisempaakin voisi olla.
Ainakaan en ole oksentanut kohta kolmeen viikkoon, tavoitteena seuraavaksi saada kuukausi täyteen. Joku saattaa ihmetellä mikä ihmeen saavutus se on, minulta se on vaatinut hurjasti tsemppaamista.

Psyka oli myös sitä mieltä, että syömiseni ovat liian niukkaa. Iloitsi kuitenkin oksentamattomuutta.
Rt antoi minulle listan jossa vaihtoehtoisia jälkiruokia, tavoitteena syödä jotain joka päivä ilman, että vähennän jostain muualta.

Lääkäri taas kehui kuinka vaikutan jotenkin, en muista mitä sanaa hän käytti, mutta jotenkin hekisesti vahvemmalta. Ehkä lääkkeistä tosiaankin on apua. Muutoksia ei nyt tehty, maksimiannostuksella jatketaan. Minun oli vaikea saada suutani avattua ja lähinnä vain kuuntelin ja yritin hymyillä oikeissa kohdissa. Sentään sain uuden reseptin melatoniiniin, jospa pystyisin nukahtamaan helpommin illalla.

Reilun viikon sisällä olen tavannut melkein liikaa hoitavia henkilöitä. Lääkäriä ja ravitsemusterapeuttia, kaksi kertaa psykaa. Tänään oli tapaaminen myös terkkarin kanssa koulussa, opollekin pitäisi varmaan mennä selvittelemään seuraavan jakson lukkaria. Niin, eihän se uusi jakso ala kuin vasta torstaina....

Tänään aamupalan ja lounaan väli venähti viiteen tuntiin, en vain millään voinut syödä, kun olin koulussa eikä aikaa ollut. Vatsa on jälleen super kipeä, mutta tiedän ettei syömättömyys ole ratkaisu ongelmaan.

ärräpäitä

Tää päivä piti mennä tällaisissa tunnelmissa

mutta muuttuikin tällaisiin

Jalka kipeä ja turvoksissa. En tiedä mikä siihen tuli.
Tänään en voi muuta kuin leputtaa sitä ja kylmätä. Toivottavasti pääsisin huomenna nousemaan hevosen selkään ja lähtemään kisoihin.

uusi lääkitys

Hetken mietin kirjoittaisinko tätä postausta ollenkaan. Tiedän, että en todellakaan ole ainoa, joka syö masennuslääkkeitä, mutta silti. Osa minusta vastustaa edeleenkin lääkkeitten syöntiä (en nyt tarkoita etteivätkö muut voisi syödä tai, että siinä olisi jotain väärää). Toivoin vain niin kovasti pystyväni selviämään ilman. 

Olin jo melkein varma, että lopettaisin lääkitykseni kokonaan. Ja kuitenkin pelkään, että en pärjää ilman. Nyt sain kuitenkin uuden, en jaksanut vastustella lääkäriä.

escitalopram

Talvella söin vielä sertralinia, mutta lopetin koska tuntui ettei siitä oikein ollut mitään apua eikä se ehkä sitten sopinut minulle.

Vaikka tällä hetkellä niitä parempiakin hetkiä on huomattavasti enemmän, on masennus- ja ahdistusoireita vielä selvästi jäljellä. Täytän jopa vieläkin keskivaikean masennuksen diagnoosin...

Lisäksi olen syönyt viime kesästä asti mirtazapinia vaihtelevilla annostuksilla. Siitä haluaisin kuitenkin päästä eroon sillä olen kuullut siitä vain huonoa. Kuinkakohan monelta olen kuullut sen lisäävän ruokahalua ja johtavan painon nousemiseen? Ehkä minulla myös, mistä sen voi tietää. Hoitava taho on vain hyvillään, minä pelkään ja ahdistun.

Katsotaan löytyiköhän nyt sopiva lääke,
jospa tästä olisi vihdoin apua.