hoidosta (part 1)

Lääkäri, psykologi, ravitsemusterapeutti, psykiatri, kouluterveydenhoitaja ja kuraattori....

Lupasin postausta liittyen hoitooni. Tässä se nyt tulee. Päätin jakaa postauksen ainakin kahteen osaan, muuten siitä olisi varmaan tullut aivan liian pitkä. En tiedä kumpi osa pitäisi oikeastaan julkaista ensin, ehkä postauksen jakaminen teki kaikesta vain sekavampaa. Tämä on ehkä sellainen lyhyt esittely, seuraavassa voin kertoa hieman tarkemmin (paljastamatta kuitenkan liikaa yksityisiä asioita).


Ajattelin hieman "esitellä" minua "hoitavia" henkilöitä.



Minua hoitavat henkilöt


Tällä hetkellä käyn psykologin luona kerran viikossa. Koko viime lukuvuoden kävin kaksi kertaa viikossa, sillä muut olivat sitä mieltä, että tarvitsen enemmän tukea. Tänä syksynä koulun alettua psyka ehdotti taas käyntien lisäämistä, mutta minä vastustin. En halua, ehdi, jaksa käydä useammin. Uskon ja toivon pärjääväni näin. Lisäksi saan tällä hetkellä tukea myös koulussa ja uudelta lääkäriltäni.


Lääkäriä tapaan noin kerran kuukaudessa. Kesän alussa löysimme uuden mukavan lääkärin, jonka luona käyn ihan mielelläni. Hän on vastuussa lääkityksestäni ja ohjaa minut tarvittaessa lisätutkimuksiin. Oikeastaan on helpompaa, kun käyn eri paikassa kuin terapeuttini luona. Välillä kuitenkin on hankaluuksia kun psyka (ja hoiti sh-puolella) ei tarkkaalleen tiedä, mitä lääkärikäynneillä on tapahtunut.

Ennen tätä kyseistä lääkäriä jouduin rampaamaan useilla eri lääkäreillä ja melkein joka kerta vastassa oli joku uusi. Se oli hankalaa ja minun oli todella vaikea saada kerrottua asioita. Kävin joko terveyskeskuksessa, koululääkärillä ja vielä käydessäni psykiatrian polilla näin siellä kaksi kertaa lääkäriä. Nyt on myös helpottavaa jos minun tarvitsee flunssan takia käydä lääkärissä, minun ei tarvitse erikseen kertoa lääkityksistäni.


Ihan psykiatria olen nähnyt tasan kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran melkein heti jouduttuani hoitoon, toisen kerran ihan tämän vuoden alussa. Molemmilla kerroilla käteeni lykättiin uusi resepti, seurantaa ei ollut. Jäin yksin lääkkeitteni kanssa, eikä kukaan ollut estämässä, kun päätin lopettaa sertralinin.


Ravitsemusterapeuttia tapaan silloin tällöin. Mitään tarkempaa "hoitosuunnitelmaa" ei ole laadittu, vaan voin varata sinne ajan, kun minusta tuntuu siltä tai kun psykani on sitä mieltä. (Useimmiten hän on ehdottanut sitä, minusta välillä vähän turhaa...) Lisäksi olen käynyt joskus rt:llä jos psyka on ollut lomalla.


Koulu on yrittänyt tukea minua mahdollisimman paljon. Siellähän kaikki aikoinaan selvisi, sieltä soitettiin kotiin ja ehdotettiin hoitoa. Ensimmäiset joille saatoin puhua syömisongelmistani olivat koulukuraattori ja terveydenhoitaja.

Koulussa oli tarkoitus laatia suunnitelma miten siellä voitaisiin auttaa minua mahdollisimman paljon. Tarkoituksena olisi, että tapaan terkkaa tai kuraattoria (tai joskus molempia samaan aikaan) noin kuukauden välein. Molemmat ovat aivan ihania, mutta välillä minusta ehkä vähän tuntuu siltä kuin minua vahdittaisiin ihan koko ajan. Kotona, koulussa jne.



Toivottavasti ei ollut liian sekavaa
ja, että tästä olisi hyötyä edes jollekin.

Seuraavassa osassa yritän selittää esimerkiksi seuraavia asioita:
miten, miksi ja milloin jouduin/pääsin hoitoon, miten hoito on muuttunut sinä aikana, vähän tarkennan eri osioita. Jos teillä on toivomuksia jatko-osaan niin niitä saa ilomielin esittää.

october

Ravitsemusterapeutti selaili huolestuneena täyttämääni ruokapäiväkirjaa. Olin tsempannut hurjasti, että saisin syötyä paremmin, edes neljä kertaa päivässä ja säännöllisesti.

Määrät eivät ole lähelläkään rittävää, voisin kuulemma syödä paaaljon enemmän. Minä kun luulin syöväni liikaa. Monipuolisempaakin voisi olla.
Ainakaan en ole oksentanut kohta kolmeen viikkoon, tavoitteena seuraavaksi saada kuukausi täyteen. Joku saattaa ihmetellä mikä ihmeen saavutus se on, minulta se on vaatinut hurjasti tsemppaamista.

Psyka oli myös sitä mieltä, että syömiseni ovat liian niukkaa. Iloitsi kuitenkin oksentamattomuutta.
Rt antoi minulle listan jossa vaihtoehtoisia jälkiruokia, tavoitteena syödä jotain joka päivä ilman, että vähennän jostain muualta.

Lääkäri taas kehui kuinka vaikutan jotenkin, en muista mitä sanaa hän käytti, mutta jotenkin hekisesti vahvemmalta. Ehkä lääkkeistä tosiaankin on apua. Muutoksia ei nyt tehty, maksimiannostuksella jatketaan. Minun oli vaikea saada suutani avattua ja lähinnä vain kuuntelin ja yritin hymyillä oikeissa kohdissa. Sentään sain uuden reseptin melatoniiniin, jospa pystyisin nukahtamaan helpommin illalla.

Reilun viikon sisällä olen tavannut melkein liikaa hoitavia henkilöitä. Lääkäriä ja ravitsemusterapeuttia, kaksi kertaa psykaa. Tänään oli tapaaminen myös terkkarin kanssa koulussa, opollekin pitäisi varmaan mennä selvittelemään seuraavan jakson lukkaria. Niin, eihän se uusi jakso ala kuin vasta torstaina....

Tänään aamupalan ja lounaan väli venähti viiteen tuntiin, en vain millään voinut syödä, kun olin koulussa eikä aikaa ollut. Vatsa on jälleen super kipeä, mutta tiedän ettei syömättömyys ole ratkaisu ongelmaan.

Ateriasuunnitelma

Tässä tulee nyt uusi aterisuunnitelma -postaus.
Etsin tämän vanhan postauksen tuolta luonnoksista, muokkasin sen ja julkaisen nyt uudestaan.

Pari viikkoa sitten kävin siis ravitsemusterapeutin luona. Minulta ei hirveästi kysytty kun vanhaa suunnitelmaa päätettiin nostaa. Eihän niitä lisäyksiä oikeasti paljon tehty, mutta siinä hetkessä ei itku ollut kaukana. Hyvinä hetkinä tuntuu naurettavalta että valitan 2dl jogurtin lisäyksestä...

Suunnitelman noudattaminen on osoittautunut yllättävän hankalaksi ja en vieläkään ole päässyt noudattamaan lisäyksiä. Vaikeinta on yrittää siirtyä rasvattomista kevyttuotteista niihin tavallisiin.
Tai ymmärtää että herkkujakin voi ja saa syödä. Tai että tämä on alaraja ja tämä on se mitä minun vähintää pitäisi syödä.

Nyt tarkoituksena olisi todellakin saada tuo ateriarytmi kohdilleen ja hiljalleen nostaa määriä. Äiti toimii virallisena annostelijana ja voin sano, että hänen tehtävänsä ei todellakaan aina ole ihan helppo. Kiukkua, itkua ja parkua. Todella aikuismaista tiedän.
 

Tämä siis roikkuu jääkaapin ovessa muistuttamassa minua.

Ateriasuunnitelma

Aamupala

• 2dl jogurttia
• 2 viipaletta leipää + margariini + juusto/leikkele + kasviksia
  
  Tai
• 3dl puuroa + margariini/hillo + maitotuote 2dl
• teetä

Lounas

• 2 perunaa tai 2dl riisiä/makaronia/muusia tai 1 peruna + 1 leipä
• lihaa/kanaa/kalaa
  (100g, 4 pyörykkää, 1,5dl kalaa/kastikeruokaa, 2dl laatikkoruokaa, 1,5 kasvispihviä jne.)
• salaattia (n. 2dl)

Välipala

• 1 viipale leipää/karjalanpiirakka + margariini + juusto/leikkele + kasviksia
• hedelmä
  
  Tai
• 2dl jäätelöä/vanukasta/rahkaa/leivonnainen

Päivällinen

• 3dl keittoa
• 1 viipale leipää + margariini + juusto/leikkele
  Tai kuten lounas

Iltapala

• 1 viipale leipää + margariini + juusto/leikkele + kasviksia
• 2dl jogurttia/viiliä Tai toinen viipale leipää

+ kalsium ja monivitamiini


Lisäksi saan syödä hedelmiä ja kasviksia enemmänkin kunhan en korvaa niillä noita muita tärkeämpiä ruokia. Herkkujakin saisin ton lisäksi syödä, mutta niitten kanssa mulla on hieman ongelmia. Jos syön niin helposti huomaan kompensoivani sitten myöhemmin ja jätän aterioita väliin.




Vaikka välillä on vaikeaa, on edistystä kuitenkin tehty. Viime keväänä en ikinä syönyt aamiaista, litkin kahvia/teetä/pepsi maxia päivät pitkät ja ensimmäisen ja usein ainoan ateriani söin päivällisellä. Välillä on ollut kausia kun lämpimänruoan syöminen on ollut mahdotonta ja olen elänyt raejuustolla ja omenilla tai vaihtoehtoisesti epäterveellisemmin jogurtilla ja leivällä. Toisinaan olen vuoroin paastonnut ja ahminut, noidankehä on ollut valmis. Rasvattomista jogurteista en ole täysin päässyt eroon vaan syön vuoroin niitä ja tavallisia. 5% Kadett- juustosta ollaan kuitenkin siirrytty jo 15%.


Jos vain saan aikaseksi voisin joku päivä tehdä kuvapostauksen päiväni aterioista.

eilistä päivällistä

16. helmikuuta

Hui tämä viikko on mennyt ihan hurjan nopeasti kun on ollut niin paljon tekemistä. Ja eilen kuitenkin tuntui jo sunnuntailta, hassua.

Heti alkuviikosta kävin kaksi kertaa psykalla. Keskiviikkona tapasin lisäksi vielä ravitsemusterapeuttia. Itku meinasi tulla katsoessani vierestä kuinka ateriasuunnitelmaani tehtiin lisäyksiä. En ollut vaurautanut tai vielä valmis muutoksiin. Voin myöhemmin laittaa tänne (uuden) ateriasuunnitelman, kun se vanhakin oli täällä ennen. Lyhyesti sanottuna voin kertoa että aamupalaa suurennettiin ja esim. rasvattomista tuotteista pitäisi siirtyä tavallisiin.

Tiistai ja keskiviikko meni abihaalaria tuunatessa. Oi kyllä, meillä oli semmoiset rumat valkoiset jotka sitten koristelimme. Näytin ihan michelin-ukolta. Onneksi oli juuri sopiva sää niin ettei tullut kylmä. Olin toki varautunut pukemalla monta kerrosta vaatetta päälekkäin.

Täytyy sanoa että penkkaripäivä ahdisti ihan todella paljon vaikka samalla minulla oli oikein kivaa. Näytin läskiltä puvussani, ruokailut laivalla aiheuttivat stressiä ja ahdistusta ja juotua tuli selvästi vähän liikaa. Eilen aamulla oli pikkasen huono olo ja oli mukavaa mennä katsomaan kavereiden vanhoja kolmen tunnin yöunien jälkeen. Tuli kyllä hieman huono mieli ja näköjään olen edelleen katkera siitä etten voinut viime vuonna tanssia.

Muilta loppui nyt koulu ihan oikeasti, minulla vielä vuosi jäljellä.

Mikä se diagnoosi nyt olikaan?

anoreksia bulimia bulimia-anoreksia? vai ei syömishäiriötä ollenkaan?  
kääk
Reilun viikon sisällä olen oksentanut kolme kertaa, viimeksi eilen illalla. Porkkanat ja suklaa maistuu niiiin hyvältä yhdessä.... Sydän tykytti kun kuulin isän tulevan yläkertaan ja jouduin jättämään leikin kesken.
Ja maanantaina kun sain terapeutilta mukaan monisteen oksentamisen ja laksatiivien haitoista. Ai kiitos en tienytkään. Ei vittu kiinnosta. Paperi hävisi kuin tuhka tuuleen. Ihan kirjaimellisesti.

Viimeiset käynnit psykalla eivät ole olleet kovinkaan mukavia. Eilen minulle taas tarjottiin välipalaa kun lipsautin etten ollut koko päivänä syönyt mitään. Oikeasti olin ollut syömättä maanantaista kello kahdesta lähtien. "Ei kiitos, kyllä mä pärjään ilmankin" ei riittänyt vastaukseksi. Hemmetti. Päivä meni pilalle kun ei paasto kestänytkään iltaan asti. Anoreksiakeiju manasi psykan maanrakoon.

Ravitsemusterapeutin luona oli oikeastaan kivaa. Hän jaksaa hymyillä ja on kannustava. Hän ei vaadi minulta mitään mihin en ole valmis. Suurin pelkoni oli että sunnitelmaa heti nostettaisiin. "Ei sitä tehdä vielä pitkään aikaan.... Sitten kun olet valmis"


Jos mä saisin päättää niin en olis ikinä valmis. Jos mä saisin päättää niin mä en söisi.

paratiisista karkoitettu

Ahdistaa ihan älyttömästi. Kaksi päivää meni ihan hyvin kiitos paaston, mutta heti kun laitoin ruokaa suuhun ahdistus hyökkäsi päälleni ja kietoi kylmän otteensa ympärilleni. Haluan itse olla kylmä, vahva, puhdas ja täydellinen. Silloin ahdistuskin pysyy poissa. Ruoka likaa minut. Se asettuu iljettäväksi rasvaksi luitteni päälle. Ruoka on myrkkyä sielulleni. 

Huomenna taas pakko tsempata kovemmin. Tällainen lepsuilu ei todellakaan sovi.
Pakko olla laiha. Pakko olla laiha. Pakko olla laiha laiha laihempi laihin.

Psyka sanoi, että ahdistukseen on vain yksi lääke, nimittäin ruoka. Mitä isompi ahdistus, sitä enemmän pitää syödä. EiEiEi. Ei se niin mene. Ruokahan on se mikä ahdistaa. Ellen syö, ei ahdista. Helppo yhtälö minun mielestäni. Se et ole sinä, vaan se ääni sinun päässäsi. En pysty enää tunnistamaan omia ajatuksiani tuosta äänestä. Ehkä en edes halua. Välillä voin kuulla vielä kolmannenkin äänen. Se käskee ahmimaan. Välillä olen liian heikko ja tottelen sitä...

Koulussa oleminen ahdistaa myös. Minulla on vain ne neljä kolme kurssia ja minusta tuntuu siltä etten jaksa tätä jaksoa loppuun. Yhdeltä kurssilta minut potkittiin jo ulos liiallisten poissaolojen takia. Lääkärikin kysyi että jaksanhan minä. Kyllä tietysti, vastasin ja hymyilin.
Koulussa on liikaa ihmisiä. Liian paljon laihoja ihmisiä. Puren huuleen jotten pillahtaisi itkuun kesken koulupäivän. Viekää minut pois.

Masennuslääkitystäni tuplattiin, mutta siitä ei tunnu olevan hirveästi apua. Se ei edes auta minua nukkumaan paremmin. 

Aamulla kävin labroissa ja EKG:ssä. Ei ollut kiva reissu, piikkikammoinen kun olen. Melkein toivon arvojen olevan päin puuta. Ei huoleta yhtään. Miksi ne olisivat? Olenhan isoiljettäväläski... Verikokeet olivat kuitenkin hyvä ja syy jättää aamiainen väliin.

Siirryin toiselle ravitsemusterapeutille. Sain uuden helpomman ja pienemmän ateriasuunnitelman. Siitä kuitenkin lisää omassa postauksessaan myöhemmin.

Taidan taas olla tulossa kipeäksi. Kuinka tyypillistä...