And she's feeling like she just can't take no more

En yhtään tiedä onko mun ookoo syödä. No haloo! Ei tietenkään ole! ihrakasa. Mitä sä edes tollasia mietit? Mun piti olla tänään syömättä iltaan asti, siihen kun mun vanhemmat tulee kotiin. Tähän asti meni ihan hyvin, nyt ajattelin syödä jotain pientä. Pelkään kuitenkin ihan superpaljon et sitten siitä lähtee lapasesta ja tyhjennän kaapit.

Kävin kirjastossa palauttamassa pari kirjaa ja postista hakemassa Nellyltä (:D) tilaamani paketin. Sieltä sitten kaupan kautta kotiin. Ostin liikaa kaikkea. Hetken minua huvitti kun punaiseen koriin oli kertynyt vain punaisia tuotteita. Vesimeloonia, kirsikoita, nektariineja, tomaatteja... Kyllähän sinne lopulta jotain muutakin eksyi, mm. rasvaton viili ja pepsi maxia. En kuitenkaan ostanut sitä eilen pelkäämääni jäätelöä, ei tullut edes mieleenkään.

No nyt sit söin nektariinin, pienen omenan, vesimeloonia, 100g kirsikoita, vähän mangoa ja 100 kalorin verran raejuustoa. läski

On aika epäonnistunut ja läski olo

hippi-inkkari viettää juhannusta

Hyvää Juhannusta!

Mökkeilyä, aamupalaksi mansikoita, grillausta, saunomista ja ehkäpä pulahdus järveen.

Vuosi sitten juhannus oli täynnä ahdistusta. En uskaltanut juhlia kavereitten kanssa, sillä pelkäsin alkoholin kaloreita ja kontrollin menettämistä. Tieto siitä, että joutuisin mökillä vanhempieni kanssa syömään palan kakkua tuntui vähemmän pelottavalta.

Tänä vuonna yritän nauttia, toivottavasti myös tekin osaatte! Ja bilettää aion myöhemmin vielä ystävien kanssa.


ps. Huomatkaa myös uusi profiilikuva! ;)

aamun sarastaessa

Muumikulhosta hedelmäsalaattia ja mukista muumiteetä, aamupala puoli neljän aikaan aamusta. Varmaan joo ihan normaalia

Oli mukavaa kävellä bussilta kotiin, katuvaloista ei ollut enää mitään hyötyä, kun ulkona oli jo niin valoisaa. Eikä ollut yhtä kylmä kuin talvella, vaikka farkkutakissa tulikin hieman vilu.

Vain ehkä pulitoista tuntia ennen aamupalaani istuin mäkissä syömärrä mcflurrya. "Hei täällä tulee ja on kylmä! Mennään ostamaan jätskiä!" vain suomalaiset ovat näin hulluja. Hetken päästä ääni päässäni heräsi ja muistutteli vallastaan. Sen seurauksena oksensin jo toistamiseen saman päivän aikana. Tai jos tarkkoja ollaan, niin alle vuorokauden sisällä, päivähän oli jo vaihtunut.

Kesäloman alkua tuli vietettyä. Pullo korkattiin jo aika alkuillasta, päivällistä/illallista söin vapiaanossa (tomaattikeittoa), jonka jälkeen lähdin baarikierrokselle. 



Eilen saivat rakkaat ystäväni ja koulukaverit lakin päähänsä. Pakko myöntää, että kyllä vähän harmitti ja olen hieman katkera. En haluaisin millään odottaa vielä vuotta. Herkistyin kun kaikki olivat niin kauniita. Pelkäsin pillahtavani itkuun kun olisi ollut "minun vuoroni" astua hakemaan lakkia.


Viidet juhlat ehdin käydä läpi, oli kuitenkin aika lailla kiirettä. En ehtinyt oikein jutella kunolla kenenkään kanssa, kun piti melkein heti jo kiirehtiä seuraavaan paikkaan. Ensin ajattelin liikkua bussilla ja kävellen, mutta lopulta luovutin ja otin auton. Sain pommac- yliannostuksen, enkä ruokiakaan pahemmen syönyt. Salaattia ja piirakkaa tuli hieman maisteltua.

Illalla lähdimme uuden luokkani kanssa ulos syömään. No jotkut söivät nachoja, mutta muuten pöytä kyllä täyttyi pääasiassa juotavista. Sieltä lähdettyämme kävelimme ympäri Helsingin keskustaa yrittäen löytää joku paikka mihin ei olisi tarvinnut jonottaa miljoonaa vuotta. Useammassa paikassa tuli piipahdettua, en enää edes muista kuinka monessa. Juotuakin tuli ehkä pikkasen liikaa, onneksi rahaa ei mennyt ihan älyttömästi kun drinkkejä tuli välillä vähän joka suunnasta. Kuohuvaakin tuli juotua useampi lasillinen, ei haitannut yhtään etten saanut sitä aiemmin päivällä.

Railakkaan, pitkän ja mukavan illan/yön jälkeen lähdin aamun ensimmäisellä bussilla kotiin. Seitsemän aikaan paistoi jo aurinko! Viikonlopun aikana tuli nukuttua yhteensä vajaat kahdeksan tuntia, en edes muista milloin olisin viimeksi nukkunut näin vähän.

Tämä päivä on mennyt lähinnä aurinkoa ottaessa. Päivällä hain auton kaverini luota, sinne se eilen jäi kun lähdimme ulos. Illasta ehdin vielä käydä nopeasti tallilla.

Perjantailta, kevätjuhlaan menossa. En ymmärrä miks blogger teki tästä näin leveän ja epätarkan yhyy...

give your heart a break (taukoa luvassa)

mintunvihreä♥

ihme lounassalaatti
päällä kanaa ja raejuustoa

aamupalaa
teetä, puuroa, marjoja ja sokeritonta mehukeittoa

harmi, että kamera hieman vääristää
todellisuudessa kukat ovat kauniin vaaleanpunaisia

Huhhuh

Jo pelkästään torstain, eilisen ja tämän päivän aikana olen:

sössinyt ajan fysioterapeutille ja olin jo matkalla sinne, kun sain viestin, että aika meni jo

viettänyt eilen vapaapäivää

ollut perjantaina tämän kevään viimeisillä "normaaleilla" tunneilla

panikoinut kevään ylioppilaskirjotusten tuloksia,
En pystynyt edes iloitsemaan mantsan E:stä, kun petyin muihin tuloksiin. Tiesin toki matikan menneen huonosti ja samassa se pysyikin. Äikän kuitenkin tulen kirjoittamaan uudestaan, en ole ikinä saanut noin huonosti ja opettajan pisteistäkin se näköjään vielä laski...

istunut ulkona kirjoittamassa myöhästynyttä esseetä; jonka seurauksena sain jo rusketusrajat!

stressannut tulevaa koeviikkoa, en ole vielä aloittanut lukemista ja todella pelkään, että en osaa mitään ja kaikki menee ihan penkin alle

käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa ja myös syönyt

syönyt banaanin piiiiitkän tauon jälkeen

korvannut lounaan syömällä kaksi suklaapatukkaa, omenan ja yllämainitun banaanin. Välipala jäi sitten syömättä oho

seuraavassa hetkessä ahdistunut siitä, kuinka lihava olen. Vaatteet eivät mahdu päälle ja kun kävin tilaamassa uudet ratsastusvarusteet sain huomata, että pohkeetkin olivat kasvaneet reilun kahden vuoden takaisesta kolmella sentillä (=maailmanloppu).

jännittänyt viikonlopun kilpailuja jotka lopulta menivät ihan ookoo, mutta paremminkin olisi voinut mennä

katsonut telkkarista kuinka Suomi voitti Slovakian jääkiekossa
ja lopulta kuunnellut auton radiosta kuinka Suomi hävisi Ruotsille

käynyt lenkillä

käynyt labrassa verikokeissa; tästä johtuen kädessäni on iso mustelma ja se on vieläkin todella kipeä :(

saanut jälleen kerran kieltävän vastauksen työhakemukseen(en näköjään kelpaa mihinkään...)

yrittänyt selvitä elämästä


Eli kaiken kaikkiaan minulla on ollut aika epäonnistunut fiilis. En näköjään osaa mitään.  Mitä väliä millään edes on? Paino on noussut vuoden takaisesta ja kaiken pitäisi siis olla hyvin. Mutta kun ei ole. Olen melkein sata varma siitä, että laihempana olisi yo-kirjoituksetkin menneet paremmin. Entisestä kympintytöstä on tullut täysi nolla. Minusta ei ole mihinkään. En saa mitään aikaiseksi, saan varmaan hädin tuskin lukion käytyä loppuun ja todennäköisesti en tule ikinä pääsemään opiskelemaan sinne minne haluaisin (jos nyt edes olisin ihan varma että mitä mä haluan...).


Mä en jaksa tätä. Vihaan itseäni.

Olen läski, ruma, tyhmä ja epäonnistunut kaikessa.



Olen päättänyt pitää lyhyen tauon täältä blogimaailmasta. Ihan lyhyen vain, sen ajan, että saan asian edes hieman parempaan järjestykseen eikä ahdistus vie kaikkia voimia. Täytyy varmaan miettiä taas lääkitystä, en ehkä pärjääkään ilman kuten luulin ja hetken jo toivoin.

Olette tärkeitä!

♥:llä nelly

jos vain voisin palaisin aikoihin onnellisiin

Viime viikolla on otettu harppauksia eteen ja taakse, ja sivuille joka suuntaan. En enää edes tiedä missä tällähetkellä olen, tuntuu ettei pää ole ihan pysynyt vauhdissa mukana.

Muutoksia on siis tapahtunut, niin hyvässä kuin pahassa.

Olen itse ottanut taas vastuun syömisistäni. Tähän asti äitini on annostellut ruokani ja vahtinut että lautanen on tullut syötyä tyhjäksi. Tässä en ole kuitenkaan aina onnistunut ja olen yrittänyt huijata sen minkä ehdin.

Nyt olen kuitenkin oivaltanut, että minä todellakin tarvitsen ruokaa. Jaksan ja voin paljon paremmin jos myös saan siitä säännöllisesti. Niin, pelkkä ajatus ja oivaltaminen ei ihan yksinään riitä vaan toteutuksen pitäisi myös onnistua. No ehkä hiljaa hyvä tulee. Yritän opetella kuuntelemaan kehoni viestejä ja syödä, juoda ja levätä niiden mukaan.

Edellisen viikon lääkärin käynnillä sain taas kerran kuulla kuinka ruoansulatukseni on ihan en edes tiedä mitä mutta sanotaan vaikka sekaisin. Kaikenlaisia epäilyjä heräsi ja tehtiin minulle myös epävirallinen keliakiatesti. Onneksi se oli negatiivinen, mutta gluteeniyliherkkyys on silti mahdollinen. Ei tarvinnut lääkärin kuin hieman sivulauseessa vihjata kun jo päätin karsia kaikki viljatuotteet ja ylimääräiset hiilihydraatit ravinnostani pois. Eli en syö leipää, pastaa, pullaa tai mitään mikä sisältää jauhoja. Riisi ja perunakin väheni, ei sillä, että olisin niitä aiemminkaan syönyt.

Ohho, en tiedä mitä sanoa. Viikon aikana olen popsinut runsaasti kasviksia ja hedelmiä, kalaa ja kanaa sekä luonnonjogurttia, maustamatonta rahkaa ja raejuustoa. Viikossa minusta on tainut tulla ihan sokeri- ja hiilarikammoinen. Ei edes rasva tunnu niin pelottavalta kuin valkoiset jauhot. Mutta täysrasvaisiin tuotteisiin ja voihin en kyllä tikullakaan koske. Olen jopas uskaltautunut maistamaan taas cashewpähkinöitä (!) ja tässä yksi päivä tein "jäätelöä" pakastemarjoista, pienestä palasta banaania ja maitorahkaa. Se oli kyllä hyvää :)

Oloni on kyllä ainakin hitusen parempi. Minulla ei ole enää niin tukkoinen ja väsynyt (vaikka yksi päivä olin ihan rättiväsynyt, mutta se taisi johtua flunssasta ja antibiooteista). Turvotus en ehkä ihan hieman helpottanut. Minun ei ole edes tehnyt mieli leipää tai mitään makeaa. Ei tulisi mieleenkään ahmia. Paitsi sitten tänään. Söin suklaata, en hirveästi, mutta kuitenkin liikaa. Yritin oksentaa tuloksetta. Et vain yrittänyt kunnolla! Nyt on paha olo. Vaikka siitä saan syyttää ihan vain itseäni.

Vaikka tästä ja edellisestä postauksesta voisi luulla, en todellakaan meinaa vielä parantua. Painon mukaan saattaaisin ehkä jopa saada terveen papaerit vaikka pääkoppa on vielä ihan sekaisin. Ehkä juuri se on ongelma. Paino. Olisi paljon helpompi päättää parantua jos oikeasti olisin pieni enkä tällainen mursu. En todellakaan ole sinut painoni tai kehoni kanssa. Painoa pitäisi vielä saada pois, ehkä sitten kaikki olisi paremmin. Tällä kertaa voisin vain tehdä sen hieman terveemmin, huomaamattomammin.

Huomenna vaihdetaan viihteelle, pitäisi taas vaihteeksi  esittää vähän sosiaalista. Pullot vielä ostamatta vaikka niitä varastossakin olisi. Hetkeksi voin unohtaa tämän todellisuuden, leikkiä onnellista ja työntää murheet syrjään. Mitenköhän sekin onnistuu?

weekend

kuvia viikonlopulta :)

Myöhäistä synttärien viettoa, baarikierrosta, ravintolassa syömistä, treenejä ja muuta mukavaa. Torstai ja perjantai meni aika lailla lääkärissä rampatessa erinäköisistä syistä, kerron ehkä myöhemmin lisää. Sain kuitenkin näin alkajaisiksi antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen.

Onneksi huomenna on vielä vapaapäivää♥

kattojen yllä
melkein saatoin koskettaa taivasta

mangoa♥

jos minä saan tehdä ruokaa

hyi hyi
ihan liian makeaa minun makuuni

oli kyllä namia♥
mutta jaksoin syödä vain puolet

vihdoin sain otettua kuvan mun kynsistä,
korallin väristä glitteriä

if you can't win, don't try

Puoli levey suklaata jonka jälkeen pika pikaa deletoimaan. Ahdistusta ja paniikkia. En tiedä mitä ottaisin mukaan eväiksi. Mitä väliä, ihan sama mitä otan. Mutta entä jos joku katsoo? No enhän minä niitä kuitenkaan syö.

Tällä tavalla eilen. Näin minä valmistauduin äidinkielen kirjoituksiin. Hyvä minä

Olin yllättävän rauhallinen kävellessäni sisälle saliin. Oma paikka löytyi, tällä kertaa melkein keskeltä. Se ei kuitenkaan haitannut. Pelkäsin joutuvani paniikkiin, mutta kaikki menikin ihan hyvin. Yksi hyvä kaveri istui ihan takanani. Hän ihan varmasti katsoi söisinkö minä

Tällä kertaa tarjottimellani oli hieman vähemmän tavaraa kuin viimeksi. Mikä idea on raahata isoa kasaa eväitä jos niitä kaikkia ei kuitenkaan syö. Hymyilin sisäisesti ja tulin hyvälle mielelle kun sain vähän syötyä. Mehu, proteiinipatukka ja viinirypäleitä. Ääni jo huusi, että tuokin on liika.

No itse kirjoittaminen sujui aika vaihtelevasti. Suurimman osan ajasta mietiskelin ihan vain muita asioita tai heiluttelin varpaita. Tekstiä tuli kuitenkin vähän päälle viisi sivua, laadusta en ole niinkään varma. Tekstitaito meni kuitenkin hieman huonommin mitä toivoin joten lopullista tulosta jään odottelemaan.

Iltapäivällä kävin vielä lääkärillä tämän flunssan kanssa. Verikokeissa piti käydä ja kurkkukin kuulemma oli ärtynyt ja turvoksissa.. Eihän eilisillä tekemisilläni ollut lainkaan vaikutusta asiaan...
Ei auta muuta kuin yrittää levätä.

Olen ihan tööt. Väsyttää, päätä särkee ja ajatus ei millään kulje. Taidan ottaa kupin teetä ja majoittua sohvalle viltin alle.

sä voit jatkaa valehdellen tai sä voit tietää totuuden

Viimeinen viikko menikin vähän liian helposti eivätkä ruokailutkaan aiheuttaneer liian suurta ahdistusta. Eilen kuitenkin oli taas vaikeampi päivä ja tuntui ettei oikein mikään onnistunut. Ystäväni kutsui minut kylään, mutta en ahdistuksen ja väsymyksen takia jaksanuthalunnutviitsinyt mennä muiden iltaa pilaamaan. Eihän kukaan kuitenkaan oikeasti minun seuraa kaipaa.

Vaikka kuinka ahdisti en piiloutunut peiton alle tai jäänyt lyömään päätä seinään. Ennen olisin todennäköisesti kieltäytynyt syömästä ja uskonut pahuuden sillä tavoin katoavan maailmasta. Vaihtoehtoisesti olisin saattanut yrittää tukahduttaa pahaa oloa ahmimalla ja oksentamalla. Mutta eihän sitä aukkoa sisällään saa ruoalla täytettyä, eikä ahdistus lähde oksentamalla pois.

Eilen kuitenkin yritin noudattaa ateriasuunnitelmaa. Söin kiltisti ja mukisematta iltapalani vaikka todellisuudessa tuntui, että kolmas maailmansota oli syttymäisillään pääni sisällä.

Tänään on sitten ollut vielä vaikeampi päivä. Jokainen pieni asia on ahdistanut ja syöminen on ollut hankalaa. Koko maailman murheet tuntuivat kaatuvan niskaani. Iltapäivällä avasin pakastimen oven ja otin ylimmältä hyllyltä vajaan 2dl jäätelöpurkin. Jo ennen ensimmäistä lusikallista tiesin miten kaikki päättyisi. Hetkeä myöhemmin kumartelin pöntölle.

Päätä on särkenyt ja vatsaan on sattunut koko päivän. Eikä edes särkylääke auttanut. Lisäksi vatsa on mukavasti turvoksissa, ihan oikeasti näytän siltä, että olisin viimeisilläni raskaana.

Päivät pitenevät ja ovat jo valoisempia mutta ajatukseni tuntuvat taas synkemmiltä. Samalla myös hiukseni tummuivat ja ovat nyt lähes mustat.

 

jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa

Päässä vihlova kipu joka säteilee alas selkää ja melkein lamaannutta oikean käden. Verenmaku suussa. Särkylääke ehkä auttaisi, mutta en uskalla nousta tuolilta sillä pelkään että näkökenttäni pimenee ja jalat pettävät alta matkalla keittiöön. Sydän jyskyttää rinnassa ehkä hieman tavallista raskaammin.

Avaan telkkarin. Viideltä kanavalta tulee syömiseen tai laihdutukseen liittyvää ohjelmaa. Salaa haaveilen leivontaohjelman herkuista samalla kun popsin suuhuni porkkanaa. "Kesäksi rantakuntoon - ensimmäinen vinkki: vaihda kahvin maito ja sokeri kaneliin", vaihdan kanavaa ja jään seuraamaan ohjelmaa jossa nainen syö lähinna vain paahtoleipää. Järkyttävää.

Tämän viikkoisesta hevosenliha- kohusta järkyttyneenä olen tyytyväinen etten syö nautaa tai possua (enkä tietenkään missään nimessä hevosta). Valmisruuista syön lähinnä vain sosekeittoja ja joitakin kasvisruokia.

Sähköpostiini on ilmestynyt laihdutus tuotteita myyvä mainos. "Laihduta jopa 19kg tai saavuta normaalipainosi". hetkonen... Poistan viestin huokaisten.

Suihkun jälkeen siivoan lattialta ison tupon hiuksia ja kiikutan ne roskiin ennen kuin äiti ehtii huomata. Itseäni asia ei paljon enää hetkauta. Lounaalla keittoannokseni sisältää 50 kaloria. Välipalalla päätän ottaa leipäviipaleen sijasta kaksi karjalanpiirakkaa. Syön vielä suklapaatukan ja mielialani laskee välittömästi. ahne sika 

I need a hero, aiming for size zero

Kurkku kipeä enkä tiedä johtuuko se mahdollisesta flunssasta vai oksentamisesta. Tämän viikon piti olla ensimmäinen jolloin en enää oksenna. En enää edes muista miksi lopulta olen perjantaina ja eilen päätynyt palvomaan posliinijumalaa.

Ulkona on aivan jäätävän kylmä joten parempi vain oleskella sisällä tekemättä mitään. En eilen saanut vaihdettua aamutakkia päältä ja tukkakin oli harjaamatta. Kulutin aikaani etsien netistä reseptejä ihanista ruoista joita haluaisin tehdä mutta en voi. Ehkä kuitenkin uskaltautuisin kokeilemaan itsetehtyjä täytettyjä paprikoita tai kasvispihvejä. Suklaakakku ja omenapiirakka saa kuitenkin jäädä ihan vain haaveen tasolle.

Eilen sain kotiin vidoin ja viimein asian jota olen jo pitkään toivonut. Tässä nyt sitten kirjoittelen tätä postausta uudella Samsung Galaxy Note tabletilla! Sinne meni osa kesätyö- ja joululahjarahoista.

love it!

Olen huomannut että parantumismotivaationi vaihtelee hyvin paljon päivästä toiseen. Välillä, etenkin silloin kun romahdan, en toivo mitään muuta kuin että pääsisin näistä ajatuksista eroon ja voisin elää normaalin nuoren elämää. Kuitenkaan en ole valmis päästämään irti laihdutuksesta ja tästä kaikesta. Niin, voisinhan mä yrittää syödä enemmän ja olla oksentamatta, mutta lopulta kuitenkin päädyn yhen ylimääräisen leivän jälkeen sen deletointiin. Todella viisasta vai mitä?
En vain pääse eroon niistä ajatuksista jotka käskevät syömään vähemmän ja laihtumaan. Ensin takaisin sinne missä alimmillaan olen ollut ja sen jälkeen vielä pitkälle sen ohi. En kestä itseäni näin isona vaikka tiedänkin että näe itseni ihan väärin. Vääristynyt kehonkuva. Mutta kun on koko elämänsä luottanut omaan näkö- ja tuntoaistiin tuntuu tällä hetkellä ihan mahdottomalta olla luottamatta niihin. En vieläkään ihan usko että silmäni voisivat vääristää peilikuvaani niin paljon kun mitä muut väittävät....

Olen läski ja minun pitää laihtua. En näe mitään muuta vaihtoehtoa. Ehkä sitten kun olen oikeasti pieni voin harkita parantumista.

Taidan ehkä sittenkin olla flunssassa. Toivottavasti en tule kunnolla kipeäksi vaan tämä menisi nopeasti ohi. Nuha, kurkkukipu ja lihaksia särkee. Eilen meinasin taas melkein pyörtyä mutta tajusin ajoissa istahtaa keittiön lattialle.

Vain viikko jäljellä normaaleja tunteja, sitten alkaa koeviikko. Seuraavan kerran minulla on "oikeita" tunteja ja koulua huhtikuun alussa. Suoraan sanottuna tuntuu oudolta. Kavereita tulee ikävä ja tunnen itseni vielä lapseksi kun joudun vielä jäämään vuodeksi koulun penkille ja muut hakevat jatkokoulutuspaikkoja. Onneksi en ole itse vielä sen valinnan edessä, sillä en vieläkään ole ihan varma mitä lukion jälkeen haluaisin tehdä.