otteita päiväkirjasta

maanantai 20.5
Olen oksentanut kahtena päivänä peräkkäin. Tänään oikeasti ahmin, en edes muista milloin olisin viimeksi ihan oikeasti ahminut. Jo kun kaivoin rasian pakastimesta ja otin ensimmäisen lusikallisen tiesin, että tulen oksentamaan. Lopulta jäätelöä meni alas puoli paketillista, vaikka minulla ei edes ollut nälkä. Heti viimeisen lusikallisen jälkeen juoksin vessaan ja kaikki tuli kuin itsestään ulos, onneksi. Hetken ehdin jo toivoa, että meillä kotona olisi ollut mansikka- eikä suklaajäätelöä. Se olisi maistunut paremmalta toisella kerralla, eikä olisi ollut niin äklön makeaa ja tahmaista.

Illalla oli vielä pakko lähteä lenkille. Keho oli aivan jumissa eikä olisi halunnut liikkua metriäkään. "Vauhta nyt senkin läski! Juokse, juokse kovempaa!" En meinannut saada henkeä ja pelkäsin kaatuvani ojan pohjalle. Loppumatkan kävelin ja tunsin itseni epäonnistuneeksi.

tiistai 21.5
Toinen päivä peräkkäin kun kävin psykalla. Eilisen jäljiltä en ollut erityisen positiivesella tuulella. Lopulta olin jäätynyt enkä saanut sanaa suustani. Toivoin vain voivani kadota, itkeäkin olisin voinut, jos vain osaisin.

... menen kouluun bilsan koevalmistelu-tunnille... Toivottavasti osaisin jotain huomisessa kokeessa. Yritän lukea, mutta en pysty keskittymään. Vatsa turpoaa, joten en voi istua mukavasti. Ajatus karkaa syömisiin enkä pysty keskittymään. Mietin voisinko seistä ja lukea samalla, kuluttaisin edes muutaman kalorin enemmän kuin sohvalla maatessa. Lopulta laitan kirjan pois, ihan turha lukea ellei päähän jää mitään.

Syön puolilevyä suklaata ja moitin itseäni siitä, etten oksenna. Paha, paha tyttö.

keskiviikko 22.5
Aamulla yritin syödä kunnon aamupalan, jotta jaksaisin kokeessa. Puuroa ja jogurtin hui miten paljon. Yhtä hyvin olisin voinut olla syömättäkin kun tuntui etten osannut mitään. Kirjoitin yhden sanan, ja unohdin loput. Muistin ja taas yksi sana, muistikatko.  Keskittymiskyky oli aivan nollassa, harmitti todella paljon kunt tiesin että kyllähän mä tän tiedän mut avot olivatkin sitten jossain ihan muualla.

Kesken kokeen sain terkalta tekstiviestin, kysyi voisinko tulla ensi maanantaina. Valitettavasti se ei käy, on vähän muuta. 

Muut kävelivät ruokalaan syömään, minä katosin hiljaa ja juoksin äkkiä autolle. 45 min odotusta ei onnistu, päätin jättää valmistelutunnin välistä ja lähdin kotiin. Äiti taas valvoi, että lounas tuli syötyä. 

Yritän saada luettua edes vähän psykologiaa. Tämän vuoden viimeinen koe. En saa epäonnistua.

torstai 23.5
Ehkä hieman parempi päivä, vaikka kokeessa iski epäusko. Olenko minä edes käynyt tämän kurssin? Tuli hetkiä kun vain istuin tekemättä yhtään mitään, pää tuntui aivan tyhjältä. Ajatus ei edes karannut muualle, tuntui kuin olisin ihan jäätynyt. Päässä ei ollut ajatuksen ajatusta.

Ilalla söin ensimmäisen leivän liki kuukauteen. 100% kauraa. Vehnään tai mihinkään pullamössöön en koske.

perjantai 24.5
... ja sitten hain kännykkäni huollosta. Oli aivan kamalaa elää viikko (melkein viisi päivää :D) vanhan kunnon nokian kanssa. No samsungista hävisi sitten melkein kaikki tiedot, viestit ja kuvat.

viikonlopulta

Heti lauantaina, vuorokausi siitä, että sain puhelimeni huollosta se päätti taas pimahtaa. Tällä kertaa jopa pahemmin, ei toiminut käytännössä ollenkaan. Eikun takaisin huoltoon, tällä kertaa sain mukaani varapuhelimen, ZTE android- käyttöjärjestelmmällä, joten se on edes hieman tutumpi.

Valmentajani yritti houkutella minua kisoihin sunnuntaille. Päätin että en mene sillä vointi ei ollut paras mahdollinen ja en vain jaksanut. 

reissussa

en siis ole tällä hetkellä kotona.

Eilen lähdin ensin autolla ja lopulta junalla kohti pohjoista. Tarkempaa sijaintia en viitsi paljastaa.

Ikkunoista katsoin kuinka ilma ja maisema muuttui aina vain harmaammaksi. Kotona nurmikko on jo ihan vihreä ja koivuissaa on pienet hiirenkorvat. Mutta en valita sillä täällä on parasta seuraa mitä voin toivoa! Luvassa mukava viikonloppu ja pieni irtiotto arjesta, juuri sellaista minä tähän väliin kaipasinkin.

Juuri nyt minulla oikeastaan olisi kyllä aikaa kirjoittaa, mutta en oikein keksi mitään sanottavaa.

Syömiset ovat sujuneet nyt vähän miten sattuu. Keskiviikon rahka-draaman jälkeen en suostunut enää syömään koko päivänä mitään, mutta torstaina olin jo hieman rauhouttunut ja sain syötyä. (olen vieläkin ihan nolona sen edellisen postauksen jäljiltä...). Eilen söin aamiaiseksi viiliä ja jogurttia, lounaalla kanaa ja salaattia, päivällisellä kanasalaatin ja jälkkäriksiksi vielä jäätelö, joka tällä kertaa pysyi jopa sisällä. Mutta siis välipala sekä iltapala jäi välistä. Tänään ei oikein aamiainen maistunut vieraassa paikassa ja rohkeus riitti vain kahvin juomiseen. Tässä samalla syön nyt hieman aikaista lounasta, omenaa, pikkuporkkanoita ja pepsi maxia. Saa nähdä mitä tänään tulemme vielä syömään.

Tuntuu, että minulla olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa, mutta en kuitenkaan voi ja en löydä oikein sanoja. Kunhan pääsen kotiin yritän laittaa muutaman kuvan viiklnlopusta/viikolta, katsotaan saanko mitään aikaiseksi.


♥:llä nelly

first of May

Hetken ehdin jo luulla että mulla on ihan todella huono viinapää (ei silleen että se olisi mitenkään erityisen hyvä tai pitäisin sitä hyvänä/huonona ominaisuutena). Sitten mietin mitä kaikkea tulikaan joutua enkä enää ihmetelly asiaa.


Ihan hauskaakin minulla oli, mukava nähdä ystäviä ja koulukavereita, osaa en ollut varmaan yli vuoteen edes nähnyt. Loppuillasta taisi kontrolli olla hieman hukassa kun söin sipsejä ja palan piirakkaa (mihin se mun gluteenittomuus oikein katosi haloo!?). Osan porukasta vielä suunnatessa baariin päätin kuitenkin lähteä bussilla kotiin. Puoli kolmen aikaan pääsin vihdoin sänkyyn.

Aamulla olin ns heikossa hapessa eikä olo ollut mitenkään erityisen hyvä. Aamupala tuli syötyä lounaan aikaan ja päivän ainoa lämmin ateria iltapäivällä. Helsingissäkin käväisin, myöhemmin söimme perheen kanssa yhdessä ja itse grillimestari pääsi vauhtiin. Tänään olen myös syönyt kevään kesän! ensimmäisen jäätelöannoksen, vaniljajäätelöä ja mansikoita. Valittevasti se maistui ihan yhtä hyvältä myös toisella kerralla, hieman hukkaan kyllä meni kun kerran päädyin deletointiin....

Ihanaa kun huomennakin voi vielä pitää vapaata. Tällainen lyhyt loma keskellä viikkoa tekee ihmeen hyvää.

Huomenna varmaan näen ystävääni shoppailun ja kahvittelun merkeissä :)

jos vain voisin palaisin aikoihin onnellisiin

Viime viikolla on otettu harppauksia eteen ja taakse, ja sivuille joka suuntaan. En enää edes tiedä missä tällähetkellä olen, tuntuu ettei pää ole ihan pysynyt vauhdissa mukana.

Muutoksia on siis tapahtunut, niin hyvässä kuin pahassa.

Olen itse ottanut taas vastuun syömisistäni. Tähän asti äitini on annostellut ruokani ja vahtinut että lautanen on tullut syötyä tyhjäksi. Tässä en ole kuitenkaan aina onnistunut ja olen yrittänyt huijata sen minkä ehdin.

Nyt olen kuitenkin oivaltanut, että minä todellakin tarvitsen ruokaa. Jaksan ja voin paljon paremmin jos myös saan siitä säännöllisesti. Niin, pelkkä ajatus ja oivaltaminen ei ihan yksinään riitä vaan toteutuksen pitäisi myös onnistua. No ehkä hiljaa hyvä tulee. Yritän opetella kuuntelemaan kehoni viestejä ja syödä, juoda ja levätä niiden mukaan.

Edellisen viikon lääkärin käynnillä sain taas kerran kuulla kuinka ruoansulatukseni on ihan en edes tiedä mitä mutta sanotaan vaikka sekaisin. Kaikenlaisia epäilyjä heräsi ja tehtiin minulle myös epävirallinen keliakiatesti. Onneksi se oli negatiivinen, mutta gluteeniyliherkkyys on silti mahdollinen. Ei tarvinnut lääkärin kuin hieman sivulauseessa vihjata kun jo päätin karsia kaikki viljatuotteet ja ylimääräiset hiilihydraatit ravinnostani pois. Eli en syö leipää, pastaa, pullaa tai mitään mikä sisältää jauhoja. Riisi ja perunakin väheni, ei sillä, että olisin niitä aiemminkaan syönyt.

Ohho, en tiedä mitä sanoa. Viikon aikana olen popsinut runsaasti kasviksia ja hedelmiä, kalaa ja kanaa sekä luonnonjogurttia, maustamatonta rahkaa ja raejuustoa. Viikossa minusta on tainut tulla ihan sokeri- ja hiilarikammoinen. Ei edes rasva tunnu niin pelottavalta kuin valkoiset jauhot. Mutta täysrasvaisiin tuotteisiin ja voihin en kyllä tikullakaan koske. Olen jopas uskaltautunut maistamaan taas cashewpähkinöitä (!) ja tässä yksi päivä tein "jäätelöä" pakastemarjoista, pienestä palasta banaania ja maitorahkaa. Se oli kyllä hyvää :)

Oloni on kyllä ainakin hitusen parempi. Minulla ei ole enää niin tukkoinen ja väsynyt (vaikka yksi päivä olin ihan rättiväsynyt, mutta se taisi johtua flunssasta ja antibiooteista). Turvotus en ehkä ihan hieman helpottanut. Minun ei ole edes tehnyt mieli leipää tai mitään makeaa. Ei tulisi mieleenkään ahmia. Paitsi sitten tänään. Söin suklaata, en hirveästi, mutta kuitenkin liikaa. Yritin oksentaa tuloksetta. Et vain yrittänyt kunnolla! Nyt on paha olo. Vaikka siitä saan syyttää ihan vain itseäni.

Vaikka tästä ja edellisestä postauksesta voisi luulla, en todellakaan meinaa vielä parantua. Painon mukaan saattaaisin ehkä jopa saada terveen papaerit vaikka pääkoppa on vielä ihan sekaisin. Ehkä juuri se on ongelma. Paino. Olisi paljon helpompi päättää parantua jos oikeasti olisin pieni enkä tällainen mursu. En todellakaan ole sinut painoni tai kehoni kanssa. Painoa pitäisi vielä saada pois, ehkä sitten kaikki olisi paremmin. Tällä kertaa voisin vain tehdä sen hieman terveemmin, huomaamattomammin.

Huomenna vaihdetaan viihteelle, pitäisi taas vaihteeksi  esittää vähän sosiaalista. Pullot vielä ostamatta vaikka niitä varastossakin olisi. Hetkeksi voin unohtaa tämän todellisuuden, leikkiä onnellista ja työntää murheet syrjään. Mitenköhän sekin onnistuu?

14. huhtikuuta

En osaa tällä hetkellä oikein kirjoittaa mitään. Tuolla luonnoksissa on monta aloitettua postausta joita en ole vain saanut valmiiksi ja julkaistua.

Ystävät kävivät, brunssi on tarjottu ja yhdestä päivästä on ehkä jälleen kerran selvitty. Pahimmasta laskuhumalatakin selvisin vaikka hetken ehkä luulin kuolevani. En ole tottunut juomaan keskellä päivää, tai siinä tapauksessa ovat bileet jatkuneet yöhön asti. No ainakaan en tällä kertaa kärsi muistin menetyksistä tai krapulasta. Kuitenkin syömiset ja alkoholista tulleet ylimääräiset kalorit ahdistavat ja peilistä katsoo ryhävalas. Olen ihan oikeasti lihava koska jouduin vaihtamaan toiset housut jalkaan kun ensimmäiset puristivat ja olivat hirveät päällä.

Toivon että saisin tehtyä vielä joku päivä kuvakoosteen viikonlopusta. En valitettavasti itse tainut ottaa yhtäkään kuvaa, mutta toivottavasti ystäväni tekivät niin.

Kohta olenkin sitten jo vuoden vanhempi ja toivottavasti myös viisaampi. En toivo aamiaista sänkyyn enkä yhtään mitään muutakaan. Haluan vain olla syömättä ja olla laiha.

tuuliviiri

Tällä hetkellä en oikein saa kirjoitettua mitään. Ajatus ei oikein kulje ja inspiraatiota puuttuu. Ideoita välillä tulee, mutta kun avaan koneen sormet eivät osu näppäimille kuten haluaisin. Tätäkin postausta aloittelin jo viime viikolla saamatta sitä valmiiksi. Jos teillä on jotain postausideoita saa niitä ihan milloin vain minulle laittaa! :)

Viime viikolla

Se siitä rauhoittumisesta. Viikko on ollut aika kiireinen vaikka minulla ei ole edes ollut mitään ihmeellisiä suunnitelmia tai asioita hoidettavana. Kuitenkin olen joussut paikasta toiseen pää kolmantena jalkana.

Ajatukset ovat olleet yhtä vuoristorataa. Yhtenä hetkenä vannon lopettavani syömisen kokonaan, hetken kuluttua syön kiltisti välipalan. Sisäisesti itken peilikuvaani ja läskejäni. Pään sisus on yhtä pyörremyrskyä. Samalla haluan eroon tästä kaikesta sekä laihtua olemattomiin. Olisiko mitenkään mahdollista parantua samalla kun laihtuisin?

Se on sitten näkynyt myös syömisissä. En ole aina ollut kotona ruoka-aikaan ja se on aiheuttanut ylimääräistä päänvaivaa. Itseäni ei haittaisi vaikka muutama ateria jäisi välistä, mutta muut ovat vahvasti eri mieltä. En vieläkään oikein tunne nälkää, mutta tiedän että minun pitäisi syödä kolmen tunnin välein. Ellen saa ruokaa silloin kun lounas kuuluisi syödä ahdistun vaikka en mieluummin jättäisinkin syömättä. En helpompi syödä aina tiettyyn kellonaikaan, ei ennen eikä jälkeen.

Viime viikon alussa kävin opon luona juttusilla. Tuntui epämielyttävältä astella koulurakennukseen ja istahtaa sohvalle odottamaan vuoroaan. Sain kuitenkin hoidettu ensi jakson lukujärjestyksen ja seuraavan vuoden kurssivalinnat. Jatkan edelleenkin kevennetyllä lukujärjestyksellä. Viidennestä jaksosta tuleekin superkevyt. Minulla on vain kaksi kurssia ja maanantait ja torstait ovat vapaita. En vielä oikein osaa suhtautua tähän järkevästi vaan pää huutaa epäonnistumista ja laiskuutta. Ensi viikolla pitäisi sitten myös tunneille jaksaa raahautua.

Sain vähän aikaa sitten lähetteen fysioterapiaan ja pääsin ensimmäistä kertaa psykofyysiseen fysioterapiaan. Psyka oli ehdottanut sitä minulle. En vielä kahden käynnin perusteella osaa sanoa että onko siitä minulle apua ja hyötyä mutta todellakin toivon niin.

Lisäksi olen viime viikolla käynyt kuluttamassa elokuvateatterin penkkejä kun kävin katsomassa Die Hardin ja The Hostin. Oli oikein mukavaa vaikkei kumpikaan elokuva ollut mielestäni mitenkään erikoisen hyvä. Ainoa miinus näissä käyneissä oli popcornien palaneen rasvaan haju ja veto, jonka takia vedin talvitakkiani takaisin päälle. Omat leffaevääni koostuivat ensimmäisellä kerralla pepsi maxista ja toisella kerralla minulla oli mukana novellea.

Hui, tässä on enää alle kaksi viikkoa minun synttäreihin. En yhtään vielä tiedä miten niitä viettäisin tai vietänkö ollenkaan. Vuosi sitten olin täynnä ahdistusta eikä synttäreiden juhlinnat menneet ihan nappiin. Ehkä tänä vuonna nyt sitten paremmin, pelkään vain että joudun pettymään jälleen kerran.


Jaahas taas tuli purettua vähän ajatuksia. Ehkä tämä nyt tästä hieman helpottuu.
 

onsdag

Minulla ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa. Kuitenkin päätän avata sivun ja kirjoittaa jotain.
Viikkoni on alkanut todella tylsästi. En ole tehnyt oikeastaan yhtään mitään ja olen vieläkin hieman flunssainen.

Vihdoin sain kuitenkin aikaiseksi aloittaa kirjoituksiin lukemisen. Maanantaina harjoittelin hieman matikkaa ja eilen avasin maantiedonkirjan ja luin. Kunhan jaksaisin voisin raahautua kirjastoon lukemaan.

Tämä päivä nyt on mennyt vähän matoillessa.
Aamulla kävin psykan luona.
Myöhemmin kotiin päästyäni juttelin äidin kanssa. Ensiksi riitelimme ja äiti itki. Minä istuin aivan hiljaa. Lopulta saimme puhuttua ja yritin kertoa. Kerroin ahdistuksesta, ateriasuunnitelman noudattamisen vaikeudesta ja siitä etten ole päässyt oksentamisesta eroon.

Kauppareissu venähti taas tunnin mittaiseksi. Ei tota eikä ainakaan tätä. Mitäköhän juustoa voisin ja uskaltaisin ottaa? Tuosta ei ole "laihisversiota". Lopulta en enää osannut päättää enkä ottanut mitään. Äiti poimi kärryyn polarin ja minä siirryin valitsemaan jogurttia.


Söin tänään välipalaksi stockan kirsikkarahkaa. hui
Enkä kuollut siihen. Eikä se johtanut kamalaan ahmimis-oksentamis-kierteeseen kuten pelkäsin.

yritin piiloutua isoon neuleeseen

Ja

nyt

häpeän

itseäni

kun

laitoin

tän

kuvan... 

jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa

Päässä vihlova kipu joka säteilee alas selkää ja melkein lamaannutta oikean käden. Verenmaku suussa. Särkylääke ehkä auttaisi, mutta en uskalla nousta tuolilta sillä pelkään että näkökenttäni pimenee ja jalat pettävät alta matkalla keittiöön. Sydän jyskyttää rinnassa ehkä hieman tavallista raskaammin.

Avaan telkkarin. Viideltä kanavalta tulee syömiseen tai laihdutukseen liittyvää ohjelmaa. Salaa haaveilen leivontaohjelman herkuista samalla kun popsin suuhuni porkkanaa. "Kesäksi rantakuntoon - ensimmäinen vinkki: vaihda kahvin maito ja sokeri kaneliin", vaihdan kanavaa ja jään seuraamaan ohjelmaa jossa nainen syö lähinna vain paahtoleipää. Järkyttävää.

Tämän viikkoisesta hevosenliha- kohusta järkyttyneenä olen tyytyväinen etten syö nautaa tai possua (enkä tietenkään missään nimessä hevosta). Valmisruuista syön lähinnä vain sosekeittoja ja joitakin kasvisruokia.

Sähköpostiini on ilmestynyt laihdutus tuotteita myyvä mainos. "Laihduta jopa 19kg tai saavuta normaalipainosi". hetkonen... Poistan viestin huokaisten.

Suihkun jälkeen siivoan lattialta ison tupon hiuksia ja kiikutan ne roskiin ennen kuin äiti ehtii huomata. Itseäni asia ei paljon enää hetkauta. Lounaalla keittoannokseni sisältää 50 kaloria. Välipalalla päätän ottaa leipäviipaleen sijasta kaksi karjalanpiirakkaa. Syön vielä suklapaatukan ja mielialani laskee välittömästi. ahne sika 

romahdus

Perjantaina romahdin kaksi kertaa. En tiedä mikä tuli, mutta tuntui, että maailma kaatuu niskaan. Valahdin huoneeni lattialle toppatakki vielä päällä enkä enää päässyt ylös. Hyperventiloin ja halusin itkeä, mutta kyyneleet eivät vain tulleet. Lounaaksi syömäni salaatti kummitteli ajatuksista ja olin aivan varma että se oli jo ehtinyt muuttua rasvaksi vatsaani ja reisiini. Aamupalan kohdalla olin päätynyt deletointiin. Illalla sain syödyksi vielä rasvattoman jogurtin muroilla ja myslillä sekä appelsiinin.

Kävin siellä psykiatrilla ja mun lääkitystä muutettiin lisättiin. Illalla jatkan mirtazapiinia, annostusta jopa nostettiin mutta uskon sen olleen vain vahinko. Aamulla otan sertralin nimistä lääkettä. Illalla voin lisäksi vielä otta melatoniinia joka toivottavasti auttaisi nukkumiseen. Toivottavasti näistä olisi nyt apua. Toivoin että pärjäisin kokonaan ilman lääkkeitä, mutta pakko myöntää että olen iloinen että lääkitystäni lisättiin. Koko tämä viikko ja erityisesti nämä viimeiset päivät ovat olleet todella vaikeita ja rankkoja.

Eilinen meni oikeastaan yllättävän hyvin vaikka söinkin aika paljon vai vähän?

aamulla: vitalinea jogurtti ja kiivi
lounas: saarioisten jauheliha keitto, pieni pala ruisleipää juustolla
välipala: porkkana ja omena
päivällinen: salaattia, 1/3 perunaa ja ehkä 1dl lohta
"iltapala": pepsi max, 250g pikkuporkkanoita


Illalla näin aivan ihanaa ystävääni ja kävimme katsomassa Rakkauden Rasvaprosentti - elokuvan. Siellä siis söin noi porkkanat ja pepsin. En yleensä pidä ja siedä suomalaisia elokuvia, mutta tuo oli oikeastaan ihan hyvä. Eniten minua kuitenkin ärsytti se että rasvaprosentti oli käännetty ruotsiksi BMI. Siis haloo eihän se oo sama asia. Teki jo mieli tehdä valitus. Anteeksi, osaan todellakin keskittyä niihin olennaisiin asioihin haha.

Tämä vikko on siis mennyt aikalailla pohjamudissa rämpien. Vihdoin ehkä tajusin että en enää pärjää yksin ja tarvitsen apua.  Ehkä nyt viimein olisin valmis päästämään irti.

fat pig cow huge porky chubby

tänään
8.30: teetä, vitalinea jogurtti, puolikas banaani
12: puolikas sämpylä, banaani, 2dl täysjyväpastaa
15: appelsiini, omena, banaani, kahvia, loput sämpylästä, kaakaojuoma (tämän kaiken toivottavasti oksensin)
20: lasillinen smoothieta, puolikas appelsiini, sokeritonta mehukeittoa

keskiviikko
8.30: teetä, pieni omena ja vitalinea jogurtti
14-16: 2 palaa ruisleipää, 3 pinaattilettua, 50g kanaa, banaani, superiso sämpylä ja 250g edestä pikkuporkkanoita, kahvia
20: banaani, kalkkunaa, papuja, sämpylä

tiistai
aamu: 2dl puuroa ja sokeritonta mehukeittoa, teetä
lounas: 2 pientä palaa ruisleipää, 2 omenaa
päivällinen: 50g kanaa, 1dl muusia, salaattia
iltapala: teetä, 2 palaa ruisleipää, 1dl mehukeittoa ja 1rkl rahkaa
(ja lopulta päädyin iltapalan deletointiin...)

tää on ihan naurettavaa. Mun ruokavalio on suoraan sanottuna ihan peestä. Hiilareita ja vielä lisää hiilareita. Missäs ne proteiinit on?

Vatsa ja naama on turvoksissa. Paino ehkä hetkellisesti saattaa laskea, mutta heti kun syön jotain se taas nousee.

Väsyttää enkä jaksa tehdä yhtään mitään.

Tekisi mieli itkeä tai lyödä päätä seinään. Viha kehoani kohtaan on jotain äärettömän suurta. Kuitenkin vihaan eniten näitä ajatuksia. Miksi, miksi kaiken piti päättyä näin.

jos vain pystyisin...

Huomenna menen psykiatrille. Voi kuinka mukavaa. Jospa lääkitystäni hieman muutettaisiin. Saisimpa jotain muuta mikä auttais tähän unettomuuteen.

Sain myös tällä viikolla tekstarilla muistutuksen terveydenhoitajalta. Aika koululääkärille ensi viikolla. En edes muista pyytäneeni mitään sellaista. Päättivät näköjään koulussa että tarvitsen sellaisen. Kiitos kiitos arvostan tätä todella. Suutuin. En kehtaa mennä sinne näin painavana. Eihän mulla oo mitään hätää.

Tällä viikolla olen ollut poissa neljältä tunnilta. Hyvin tehty, eihän mulla ole niitä kuin 9 viikossa. Huomennakin tulee yksi poissaolo lisää. Jätin historian kertauskurssin kesken. En vain enää jaksa. Miten ajattelit selvitä niistä kirjoituksista syksyllä senkin lusmu?



anteeksi, ei tämäkään ollut kunnollinen postaus. Uusi yritys huomenna

Sormi puutui ja on ihan kylmä. Mikähän siihenkin tuli?