I'm too weak

Voi ei, mä oon varmaan taas tulossa kipeeksi. Mua vähän heikottaa ja kurkkuun sattuu niin paljon että tekisi vain mieli oksentaa (tuskin sekään auttaisi...). Mun vastustuskyky on kyl aika huono. Mä muistan kun ysillä mulla oli yli 90 poissaoloa, enkä ollut lintsannut kertaakaan.
Kun syön mun kurkkukipu unohtuu hetkeksi, vaikka tänään mulla oli tarkoituksena paastota iltaan asti. Mä oon heikko kun sorrun syömään jonkun pienen flunssan takia. Mut mä en halua tulla kipeeksi. Kun torstaina me lähdetään sinne Roomaan. Mä oon popsinut vitamiineja ja aamulla otin buranaa varmuuden vuoks. Mä en todellakaan halua tulla kipeeksi. Mut mulla käy tosi usein näin bileiden jälkeen. Ens kerralla mä en polta, vaik ei se varmaan siitä johdu. 

Tänään mun yks kaveri sanoi et mun pitäis syödä ennemmän et mulla olis rasvaa joka lämmittäis kun mulla aina on niin kylmä. Hyi vittu, mielummin mä jäädyn kun lihon yhtään. Mut joo, tänään mä kyllä oon syönyt aika paljon. Koulussakin söin lounasta. Ja eilenkin tuli käytyä Subwayssa. Yli 500 kcal meni poskeen hetkessä. Onneks en sitten syönyt oikeastaan mitään muuta koko päivänä.

Tällä viikolla mulla on ihan hirveästi tehtävää. Huomenna mulla on psykologian pistari (onneks nyt kirjoitin sen tänne et muistin) ja keskiviikkona mun pitäis uskonnon ryhmätyö olla valmis. Me tehdään roskaruoasta. Saan ehkä tosta vähän motivaatiota laihduttaa. 

 

Nyt tää blogger sekoilee taas, toivottavasti tää ei taas kerran poistais mun (hienoa) postausta. Mun äiti tuli just kotiin ja oli ostanut korvapuusteja. Mä en just nyt jaksa tänää välittää mun syömisistä kun tää mun kurkku on niin kamala.

I can never be good enough

 Tässä nyt vähän eilisistä bileistä.

Eilinen ilta oli aika... joo mä en oikein tiedä minkälainen fiilis mulle jäi henkisesti. Juotua tuli paljon, enimmäkseen shotteja. Pari röökiäkin tuli vedettyä. Mä en tykkää järjestää bileitä, silloin ei voi ite vetää överiksi ja nauttia kunnolla. Varsinkaan mä joka oon vainoharhainen ja aina pelkään pahinta.

Mä onnistuin aika hyvin mun paastoyrityksessä eilen. Viiteen mennessä olin vain syönyt yhden omenan ja juonut vettä ja teetä. Mua ei heikottanut yhtään, mut sit mun vatsa kurni niin pahasti et mä päätin vähän syödä ennenkuin aloin juomaan. Kaks palaa pizzaa ja sit vielä kaikki karkit ja sipsit mitkä tuli tungettua namaan illan aikana. Ei mikään katastrofi mut kun mä tiedän kuinka paljon kaloreita niistä juomista tuli niin harmittaa kyllä aika paljon.

Onneks meillä ei käynyt kuinkaa, jäi oikeastaan paljon vähemmän siivottava kuin luulin ja pelkäsin. Joo vessan ovenkahva meni kyllä rikki, mut onneks saimme sen korjattua. Yläkerran mä oon varmaa imuroinu kolmeen kertaan ja keittiön lattian jouduin pesemään.

Mut kuten mä pelkäsin, kukaan ei jäänyt auttamaan mua siivouksessa. Mä en kestä mun "kavereita". Aina luvataan että jäädään auttamaan juhlien jälkeen, kuitenkin ne livistää heti tilaisuuden tullen. Mä päätin etten enää ikinä järjestä mitään bileitä. En edes puolen vuoden kuluttua kun mä täytän 18.

Kännipäissäni mä myös jälleen kerran tajusin kuinka kamala ihminen mä oon. Mä oon ruma, lihava enkä yhtään hauska. Vaikutan varmaan ihan ilonpilaajalta, mut on vähän vaikea ottaa rennosti kun ite järjestää bileet.

Melkeen kaikki tulivat bileisiin tyttö- tai poikaystävänsä kanssa. Mä oon melkein ainoo meidän kaveriporukasta jolla ei oo poikaystävää. Mä tunnen itseni niin rumaksi, täytyyhän mussa jotain vikaa olla, kun kukaan ei ole kiinnostunut. Ja miks joku olis, enhän mä itsekkään ole tyytyväinen itseeni. Mä tiedän että mä en ole semmoisessa henkisessä kunnossa et mulla vois olla poikaystävää, mä vaan pelkään että jään ihan yksin. Olis vaan niin kaipaan hieman läheisyyttä ja turvaa. Mä vaan nyt oon tämmönen mursu joka ei kelpaa kellekkään. Oon tämmönen teiniangstipaska joka pelleilee ruualla.

Ja taas mä viiltelin, vaikka mä lupasin itselleni yrittää olla tekemättä sitä. Mua vaan yhtäkkiä alkoi niin ahdistamaan ja kännipäissäni en keksinyt parempaakaan. Olen todellinen epäonnistuja. Onneksi kukaan ei nähnyt.

silmät ristissä tänne raahauduin

Kirjoitan nyt tosi lyhyesti sillä minua väsyttää.
Halusin kuitenkin tulla hieman kirjoittamaan kuulumisia sillä voi olla etten huomenna ollenkaan ehdi. Sillä huomenna on luvassa bileet!!! Valitettavasti ne on meillä, tiedän jo että mulle tulee olemaan ihan paska fiilis kun mulle tulee laskuhumala, varsinkin jos kaikki ovat lähteneet eikä kukaan jää mulle seuraksi.
Toivottavasti ei jää hirveästi siivottavaa.

Eli huomenna tulee juotua ja paljon, kaloreita siis tulee ihan liikaa. Yritän paastota koko päivän ja syön sitten jotain pientä ennenkuin alan juomaan. Muuten tulee huono olo...

Viime päivät on tullut syötyä aivan liikaa. Mä en tiedä mikä muhun on mennyt. Paino on varmaan noussut tosi paljon, en edes uskalla käydä vaalla.  
Eli ei hätää, en minä mihinkään vielä kuihdu...

Mä tarvitsen mun havoja

Mä tiedän että mä tarvitsisin apua. Mä en vaan tiedä kenelle mä puhuisin. En mä vaan voi kertoa tästä kaikesta kenellekkään mun ystävistä tai kenellekkään aikuiselle. Tavallaan mä haluan apua, toisaalta tää on mun oma pikku salaisuus. Ahmimiseen olisi kyllä kiva saada apua.

En mä oikeastaan ahmi, mä vaan syön ihan liika herkkuja. Ei kukaan uskois et mulla on syömishäiriö kun kaikki vaan näkee kun mä ahdan pullaa naamaan. En kyllä oikein suostu tunnustamaan et mulla on syömishäiriö.

Mua hävettää kertoa, mutta mä oon taas viiltänyt. Viime kerrasta onkin varmaan jo kaksi vuotta, kuitenkin ajatus on pyörinyt päässä jo jonkin aikaa. Ne eivät ole syviä, näkyvät vain hennosti kun en käyttänyt fileerausveistä niinkuin viimeksi.

Mut tänään on taas tullut syötyä liikaa. Teetä aamupalaksi, vähän pastaa koulussa sekä vielä pari pågenpullaa ja suklaamuffinseja. Illalla syön varmaan vielä ihan oikeaa ruokaa kun olen possu enkä osaa olla syömättä.

i learned to live, half alive

Mä pelkään avata suutani

Pelkään lihovani

Pelkään epäonnistumista

Pelkään etten ole riittävän hyvä

Pelkään vanhentumista

Pelkään jääväni yksin

Pelkään ettei kukaan tule ikinä rakastamaan minua

Pelkään etten pysty ikinä rakastamaan ketään

Pelkään kuolemaa

Pelkään pimeää

Voimani eivät riitä, en jaksa laittautua ja yrittää näyttää nätimmältä. Mä en jaksa enää keskittyä kouluun, tekisi vain mieli antaa periksi. 

Mä haluan laihtua, olla siro kuin keiju ja kevyt kuin höyhen. Kuitenkin mä syön. Varmaan paljon enemmän kuin ennen. Mulla on huono olo. Mä en jaksa itseäni tällaisena kuin olen. Jos olisin epätoivoinen, tekisin lopun tälle kaikelle.

Mulla ei ole ketään jonka kanssa mä voisin puhua. Ei ketään, jonka kanssa menisin kahville koulun jälkeen. Mä olin se ihminen jolle muut yleensä kertoivat murheitaan. Nyt mulle ei kerrota mitään. Miksi minä kertoisin miltä musta tuntuu kun kukaan ei kysy.

Mä pelkään kuollakseni lihomista, rasvamakkaroiden kertymistä kauniiden ja puhtaiden luiden päälle. Mä jo silmissäni näen kuinka se tapahtuu. Siksi minun täytyy laihtua. Mä en todellakaan ole tyytyväinen itseeni. Mä en kestä elää itseni kanssa. Olen hankala ihminen, ihmettelen miten kukaan jaksaa minua.

Kurkotan korkeimpaan ja kirkkaimpaan tähteen, mutta putoan yhä uudelleen alas. Vajoan yhä syvemmälle, enkä tiedä pääsenkö enää pois. 

Enkö sittenkään laihdu syömällä pizzaa?

Pyydän taas itseltäni anteeksi etten taas ole kirjoitellut pitkään aikaan. Minulla on vain ollut vähän kiireitä.

Eilen, eli perjantaina en ollut lainkaan koulussa. Mulla oli ihan oikea syy olla poissa (yhdelta ainoalta tunnilta mikä mulla on perjantaisin), mutta sitä en aijo täällä kertoa. Olin siis periaatteessa koko päivän poissa kotoa. Syötyä tuli vähän mutta epäterveellisesti.

Tänään olin kuusi tuntia töissä. Minulla oli oikeastaan ihan kivaa, ahdistun vain helposti jos joudun vieraiden ihmisten keskelle. Olen luonteeltani hiljainen ja ujo ja minun on vaikea lähestyä vieraita ihmisiä. Syöytyä tuli taas liikaa. Kaksi palaa pannupizza ja pirtelöä. Lisäksi vielä ruokaa kotona illalla.

Oliks ihan pakko syödä pizzaa?

Huomenna minulla on taas koko päivä ohjelmaa ja tiedän että tulen syömään hirveästi. Yritän löytää jotain terveellistä syötävää, mutta se voi olla hankalaa ja se voi tulla kalliiksi. Mutta se ei ole mikään tekosyy. Nyt kun mä vaan ajattelenkin koko huomista päivää, mua alkaa ahdistamaan. Mulla pitäisi olla hauskaa, mutta nyt tuntuu siltä että kaikki vaan menee mönkään. Mun sisällä velloo huono tunne. Mä vaan haluaisin juosta pakoon ja piiloutua johonkin pimeään nurkkaan.

Lopuksi halusin vain kertoa että painoni on taas todennäköisesti noussut kaiken syömisen jälkeen. Mun täytyy nyt oikeasti tsempata jotta pääsen tavoitteeseeni. Mä en vain voi näyttää tältä. Mä en ole tyytyväinen kehooni tällaisena kuin se nyt on. Ja ei mulla ole hätää. En minä mihinkään kuihdu vaikka pääsisinkin tavoitteeseeni. 

Mä niin tahdon onnistua

Eilinen päivä ei ollutkaan niin kamala kuin kitä pelkäsin odottaa. Tämäkin päivä on ollut ihan ok.

Eilen mulla oli siis se koululääkäri. Mä olin jännittänyt sitä jo koko viikonlopun ja mua pelotti se punnitus. Syysloman jälkeen mun paino oli noussut ja maha turvoksissa mut kun mä menin vaa'alle mä yllätyin positiivisesti. Mun paino olikin laskenut. Lisäksi mä olin kasvanut vielä sentin viime vuodesta (josta mä en ollut yhtään tyytyväinen) eli mun BMI oli 17,23. Mä en meinannut uskoa sitä. Mut ei mun keho kyllä näytä yhtään tolta...
Koulun jälkeen mä kävin kaverin kanssa kahvilla ja söin yhden ISON korvapuustin. Annoin kuitenkin itselleni anteeksi kun paino oli ihan hyvissä lukemissa. 

Tänään mä olin ammulla tosi väsynyt ja olis tehnyt mieli jäädä vain nukkumaan. Mä kävin opon luona ja järkkäsin niin että mulla on vaan viisi kurssia tässä jaksossa. Mä en vaan enää jaksanut. Musta tuntui et jos mulla olisi ollut enemmän kursseja niin mä olisin kohta saanut born outin. Toivottavasti mä nyt jaksaisin vähän paremmin. Tää syömispelleily vie voimia. Mutta itsehän olen valinnut tieni.
Lounaaksi koulussa oli (itselleni) kasvispihvejä, lohkoperunoita ja salaattia. Mä täytin puolikkaan lautasesta salaatilla ja otin yhen kasvispihvin ja vähän perunoita. Söin kuitenkin siitä vaan puolikkaan pihvin, perunat ja vähän salaattia. Sen jälkeen mä olin oikeasti ihan täynnä, enkä pystynyt syömään enempää. Edistystä.

Miksi mä en voi näyttää tältä?

Mä oon päättänyt vähän muokata tota mun suunnitelmaa. Mä en kuitenkaan pysty noudattamaan tota vanhaa. Joten mä nostan hieman mun kalorimääriä ja annan itselleni luvan syödä hieman herkkuja. Tärkeintä kuitenkin olisi etten repsahda ahmimaan koska silloin mä lihon. Mutta mä haluan laihtua enkä näyttää tältä. Mä en ole tyytyväinen itseeni tällaisena. Mutta mä laihdutan pikkuhiljaa, silleen ettei kukaan huomaa. Terkkari jo vähän ihmetteli ja kyseli et syönhän mä tarpeeksi.

why can't I be skinny?

Ihan aluksi mun pitää pyytää anteeksi (myös itseltäni) etten ole kirjoitellut tänne pariin päivään. Ja anteeksi etten ole kommentoinut ihania kirjoituksianne. Olen ollut aika väsynyt (myös henkisesti) enkä ole kehdannut tulla kertomaan kuinka paljon olen syönyt. Kyllä, olen suoraan sanottuna ahminut.

Anteeksi että tästä tuli nyt vähän tämmöinen mitä-olen-syönyt-postaus. 

Eli, aloitetaan ihan alusta.

Syysloma meni syömisten osalta ihan perseelleen. Söin varmaan miljoona kaloria. Torstaina kävin kaupungilla shoppailemassa sekä leffassa. Ostin ruskean neuletakin ja semmosen ihanan punaisen tuubikaulahuivin ja mustat lapaset. Harmi vaan että leffaeväiksi tarttui mukaan irtokarkkeja jotka ahmin heti. Illalla isä päättikin viedä meidät syömään kiinalaiseen. Arvatkaa vain kaksi kertaa että söinkö? Vastaus on kyllä. Alkupalaa, pääruoka ja jälkkäriä. Varmaan 5000 kcal…

Perjantaina olin kaverilla ja siellä tuli taas kerran herkuteltua. Olin päättänyt etten syö mitään, mutta kuinkas sitten kävikään. Suklaata, limua ja sipsejä (joista mä en edes tykkää) meni kurkusta alas. Mä vaan söin ja söin enkä pystynyt lopettamaan. Pienenä elämä oli niin paljon helpompaa. Silloin mä en tykännyt suklaasta.

Lauantai ja sunnuntai meni vähän paremmin kun en herkkuja syönyt mutta tavallista ruokaa meni kyllä ihan liikaa. Illala värjäsin sit mun tukan. Nyt se on taas melkein musta. Sopii hyvin mun mielentilaan.

Tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni enkä ole syönyt aamiaista ja lounaaksi vain omenan ja smoothien. Päivälliseksi meni kyllä perunaa ja nakkikastiketta kun en keksinyt tekosyytä jolla olisin voinut jättää ruoan väliin. Olen epäonnistuja. 

Huomenna mulla on se koululääkäri. Mua pelottaa sillä tiedän että joudun käymään vaa’alla. Mä tiedän et mun paino on noussut, mä en vain haluais nähdä sitä hirveää lukua. Mä en aio syödä mitään ennen sitä. Toisaalta mun ei tarvitse nyt pelätä et ne huomaisi mun säälittävät laihdutusyritykset.Mä vain haluaisin olla laiha, enkä tämmöinen pullukka.

unelma paremmasta huomisesta

Tää päivä on ollut aika hirvee. Ruokailutkin meni ihan överiksi, söin kaikkea kiellettyä. Ainoa kiva asia oli mun treenit, mun heppa teki kaiken niin hyvin.


Koulupäivä oli ihan liian pitkä (9.40 - 16.00). Mun piti käydä opon luona poistamassa yhen kurssin mut enpä sitten jaksanutkaan. Mä en jaksanut keskittyä ja mun päätä särki. Mä en jaksaisi mennä kouluun. Mut huomenna mulla on syysloma. Huimat kaksi päivää...

Ruokailussa mun yksi kaveri alko puhumaan syömishäiriöistä. Se ihmetteli kun en ikinä oikein syö koulussa ja kysyi että syönhän minä kotona. "Joo, joo" vastasin, en parempaakaan siihen keksinyt. Ja se on totta. Mä syön kotona ihan liikaa.

Aamun aloitin heti syömällä kielettyä vaaleeta leipää. Söin varmaan puolikkaan patongin. Koulussa söin kaksi luumua, leivän ja pari haarukallista lasagnea. Ihan liikaa. Koulusta lähin suoraan tallille ja söin välipalaksi kaksi ruisleipää kun oli niin kova nälkä. Ilalla söin (kello 21 jälkeen vaikka se oli kiellettyä) perunamuusia ja lihapullia kastikkeella. Ja sen jälkeen söin vielä pari tryffeliä. Joo ei tarvii ihmetellä etten laihdu. Päivän koko annos olisi siis toivottavasti yläkanttiin laskettuna 1100 kcal = 100 enemmän kuin sain syödä. Tällä menolla mä en ikinä pääse tavoiteeseeni. 

Päivän tosi huono uutinen koski mun vanhojen tanssipukua. Mä sain kuulla ettei niillä ole haluamaani väristä kangasta eikä ne välttämättä ehdi tilata sitä ja tehdä mekkoa. Mä en oikeasti tiedä mitä tekisin. Lisäksi meidän koulussa on enemmän tyttöjä kuin poikia ja mun huonoksi onneksi joudun jakamaan yhden ihan kamalan pojan. Tekisi vain mieli jättää koko tyhmät tanssit väliin ja lähteä vaikka matkalle. Mua ei yhtään huvita. En mä kuitenkaan tule olemaan tyytyväinen kehooni ja tuntemaan itseäni kauniiksi.

Joo, mä en todellakaan tiedä mitä tehdä. Mulla on sisäisesti tosi huono olla. Mä en kestä elää itseni kanssa tällaisena kuin olen.

Huomenna on onneksi vapaapäivä. Saan nukkua hieman pidempään. Taidan mennä kaupungille kiertelemään ja ehkä sitten leffaan. Toivottavasti saisin ajatukseni hieman kasaan. Nyt kyllä tekisi mieli vähän röökiä.

Paljastuksia

Mä en ymmärrä miksen mä laihdu. Minähän teen kaiken oikein…

maustamaton jugurtti
teetä
ruisleipä
2 omenaa, mangoa
puoli pakettia tuorepastaa ja pastakastiketta 

 Tämä päivä on mennyt ihan okei syömisten suhteen. Yhteensä tähän mennessä 700 kcal, eli sata vähemmän kuin mitä saisin syödä. Olen kuitenkin päättänyt etten en enää syö, toivottavasti en sorru ahmimaan. Suunnitelman mukaan mun olisi pitänyt käydä lenkillä, mutta ainakin täällä ilma on ollut semmoinen etten vain (laiskuudesta johtuen) lähtenyt ulos. Tarkoituksena minulla kuitenkin vielä olisi mennä polkemaan kuntopyörällä ja tehdä vatsat. 

Kuitenkin mun vatsa on päivällisen jäljiltä ihan turvoksissa. Näyttää ihan siltä kuin olisin viimeisilläni raskaana. Kunpa olisinkin, parempi se kuin tämä turvotus. Mutta pelkään tulevani lapsettomaksi. Missä ne menkat oikein viipyy? Luulisi niiden tulevan takaisin tällä syömisellä. 

Mun lemppari thinspot - Megan ja Keira

Koulussa en oikein jaksanut keskittyä ja välit kavereihin ei todellakaan ole parantuneet. Tunneilla mä istun usein yksin, enkä edes jaksa keskittyä kuuntelemaan. Ruokailu menee useimmiten kuin sumussa. Yritän olla syömättä tai syön vain salaatti ja näkkäriä. Joskus kuitenkin otan ruokaa lautaselleni mutta jätän sen syömättä. Se mistä mun kaverit puhuu menee ihan ohi. En tiedä onko kuulossani vikaa vai enkö vaan jaksa keskittyä.

Tänään mun yks kaveri kyllä pyysi mua mukaan perjantaina Sex and the city maratonille. Pelkään vain etten pääse kun en muista mihinkä aikaan ne mun treenit oli. 

kuva "minusta"

Minulta on kysytty vähän mittoja ja tavoitteita ja ymmärrän sen hyvinkin. Ihan hyvin mä voisin kertoa, mua kuitenkin pelottaa. Blogia aloittaessani päätin, etten kerro pituuttani, painoani enkä bmi:tä. Olen kuitenkin nyt päättänyt että kerron tavoitteeni. Tavoitteena on laihtua vielä noin 3kg. Tämä tarkoittaisi että painoindeksini on sen alle 17. Tämä on niin lähellä enkä mä voi ymmärtää miksi mä en pysty siihen. 

Toivon ettei kukaan pidä mua pellenä, enkä todellakaan halua kuulla kommentteja ettei mun pitäisi laihduttaa. EN ole tyytyväinen kehooni tällaisena ja normaalipaino on minulle ruma sana. Olen aina ollut hoikka, haluan tietää pystynkö vielä hieman laihtumaan.

We all have dreams

Mun viikonloppu ei ollutkaan niin kamala kuin mä pelkäsin että siitä tulisi. Herkuteltua tuli kyllä vähän liikaa ja siksi päätinkin tehdä tän suunnitelman tälle viikolle. 

Lauantai oli siis vähän parempi päivä. Meillä oli yökylässä yks saksalainen vaihto-oppilaspoika. Mulla oli ihan kivaa, me juteltiin ja katottiin jotain leffoja kahteen asti. Mulla ei oikeastaan ole hirveästi kaveripoikia mut tän kanssa mun on tosi helppo olla. Mä voin olla (melkein) oma itseni, jutella ja nauraa sen kanssa. Se on mulle melkein kuin veli, kiusaa mua välillä sekoittaen mun tukkaa tai kutittaen mua. Mä jo ihan odotan sitä että se tulisi meille uudestaan kylään. Sunnuntaina mulla oli yksi tylsä tapaaminen, kävin tallilla ja lopun päivästä mä en oikeastaan tehnyt mitään erikoista. 

Mun viikon suunnitelma on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Kaloreita tänään tuli yhteensä se päivän tavoite eli 850. En nyt ole laskenut kaloreita ihan tarkkaan ja tosta illallisesta en ole yhtään varma.  Olen yllättynyt että se onnistui näinkin helposti, pelkäsin että feilaisin heti. Tässä vielä mitä kaikkea mä on tänään suuhuni pistänyt:

maustamaton jogurtti
teetä
mangoa, mandariini, viinirypäleitä
2 näkkileipää
makkaraa ja perunamuusia
ruisleipä
piltti 

Huomenna olisi sitten luvassa 800 kcal:in päivä. Toivoisin että pystyisin selviämään hieman vähemmällä.

Lisäksi mä nyt muistin, että mulla on ensi viikolla luvassa se koululääkäri. Mua pelottaa ihan helvetisti. Mä en edes tiedä mitä siellä tapahtuu. Tavallaan mä haluaisin että se sanoisi että olenpa mä laiha, toisaalta mua pelottaa et ne huomaa mun laihdutusyritykset. Todennäköisesti mulla ei kuitenkaan ole hätää, sillä tuskin mun paino laskee mihinkään tän viikon aikana. Mullahan on huimat kaksi päivää syyslomaa. Mä en haluaisi mennä sinne lääkärille, mut mun on pakko. Mun on myös pakko laihtua. Mä en voi näyttää tältä miltä mä nyt näytän. 

 Haluaisin vai pukeutua isoon villapaitaan ja piilottaa ruman kehoni.

 

Ensi viikon suunnitelma

Tässä on nyt siis sunnitelmani ensi viikolle. Jota mun on PAKKO noudattaa. Tää viikko meni ihan tosi huonosti syömisten suhteen. En ole tottunut laskemaan kaloreita enkä tiedä miten vähällä pärjään joten voi olla että määriä täytyy pienentää/lisätä. Toivottavasti ei kuitenkaan tota jälkimmäistä.

Maanantai 
- 850 kcal
- treenit
- vatsat

Tiistai 
- 800 kcal 
- kävely/lenkki
- vatsat

Keskiviikko 
- 1000 kcal
- treenit
- kävely

Torstai 
- 800 kcal
- lenkki
- vatsat

Perjantai 
- 1000 kcal
- treenit

Lauantai 
- 1000 kcal + herkkuja 
- treenit 
- vatsat

Sunnuntai 
- 900 kcal 
- treenit 
- vatsat

 HUOM!

• Karkkilakko jouluun asti. Kiellettyjä ruokia ovat: karkit, sipsit ynm.
• Kävelen kouluun/kotiin AINA kuin mahdollista
• treenit = vähintään tunti ratsastusta, eli ihan kunnon liikuntaa
• juo riittävästi, yli 1,6 l päivässä
• Vältä vaaleaa leipää
• ÄLÄ KOSKAAN SYÖ YKSIN.
• Herkkuja (käytännössä siis jäätelöä/leivonnaisia) VAIN lauantaisin.
• Kello 21 jälkeen ei syödä enää, mutta teetä saa juoda
• Jos epäonnistuu, se ei ole kuoleman asia, mutta kannattaa nyt edes yrittää
• Jos tulee heikko olo, syö hedelmiä

ps. kirjoittelen sitten huomenna lisää ja kerron minkälainen mun viikonloppu oli ja siitä kuinka mun sunnitelman kanssa on lähtenyt käyntiin

I'm confused

Tämä päivä ei nyt ollutkaan niin hirveä. Tavallaan huono mut kuitenkin ihan hyvä. (ainoa hyvä asia oli ehkä se et mä sain kympin historian kokeesta)

Mun vanhemmat olivat ihan hirveitä. Valittivat kokoajan jostain enkä saanut olla hetkeäkään rauhassa. Nykyään musta tuntuu että tein mä miten päin vaan niin aina se on väärin. Haluaisin muuttua niin pieneksi että tulisin näkymättömäksi. Vaikka koulussa tuntuukin siltä kuin olisin.

Kavereiden kanssa kaikki oli ihan niin kuin yleensäkin. Ne suunnitteli menevänsä leffaan nyt illalla, mut mahtoikohan kukaan pyytää mua mukaan? Vastaus on ylläri ylläri ei. Mun ex BFF harmitteli kovaan ääneen sitä kun yks tyttö ei pääsekään, mut ei vielä silloinkaan tajunnut pyytää mua mukaan. Mä en vaan halua tuppautua. Tiedän kyllä milloin en ole tervetullut. 

Isä ei saanutkaan niitä lentoja Malagaan sille viikolle mille me oltais haluttu, niin ei me niitä sitten otettu. Sen sijaan mä ja mun äiti lähdetäänkin Roomaan. Onhan sekin ihan kiva. En ole ikinä käynyt Italiassa. Nyt vaan ei enää ole mitään motivaatiota päästä bikinikuntoon. 

Mut mä päätin kuitenkin että ensi viikosta alkaen mä oikeasti otan itseäni niskasta kiinni ja teen jotain tälle painolle. Mä ajattelin tehdä ruokasuunnitelman koko viikolle jota mun täytyy noudattaa. Noin 800- 900kcal päivässä olisi varmaan ihan sopiva. Eikä mitään herkkuja. Ne ovat nyt kielletty ainakin jouluun asti. Sen lisäksi mä tajusin että mun pitäisi liikkua paljon enemmän. Vaikka mä söisin tosi vähän, mä en voi millään laihtua riittävästi ellen mä tee mitään. Olen t y h m ä.

Tänään mä latasin mun puhelimeen semmosen painokalenterin. Se laskee painon, bmi:n, kalorit ja tavoitteet ja tekee niistä sitten taulukon. Toivottavasti se auttaisi mua laihtumaan., vaikutti ainakin ihan hyvältä.

Okei mulla on nyt ajatus ihan hukassa. Tästä tekstistä ei tullut ollenkaan hyvä. Ehkä mä saisin viikonlopun aikana mun ajatukset selviksi ja saisin kirjoitettua tänne jotain järkevää.