Oikeastaan minulle kuuluu hyvin. Melkein voisin sano, että mulla menee paremmin kuin pitkiin aikoihin. Vaikka tässä on ollut hieman terveydellisiä ongelmia (jotka eivät oikeastaan liity mitenkään syömishäiriöön) olen jaksanut olla positiivinen ja hyvillä mielin.
Olen vihdoin päättänyt ihan oikeasti parantua. Olen sanonut niin varmaan monta monta kertaa aiemmin, mutta tällä kertaa olen tosissani. Aion todella antaa parantumiselle mahdollisuuden, enkä vain "mukaparantua".
On vaikeaa, ahdistaa, pelottaa ja vaikka mitä muuta, mutta jo lyhyessä ajassa olen huomannut muutosta parempaan. Melkein joka toinen minuutti tekisi mieli luovuttaa ja perääntyä, mutta en aio sen antaa tapahtua.
Kaiken tän paskan jälkeen ansaitsen olla onnellinen. Haluan nauttia elämästä, enkä halua menettää enää yhtään hetkeä sairaudelle.
Uuuu tääpä oli yllättävä postaus mut joku täällä ruudun toisella puolella on hei semiylpee!♥
VastaaPoistaNo en mä osaa sun sanomisista mukaparantumista ja parantumista erottaa! :D Ja voooi no ihana kuulla ole hyvä<3
VastaaPoistaJa en halua! Ku kato mun blogin kommentit tulee mulla sähköpostiin ni nään ne, jos vastaat vaan tänne ni en varmaa ikinä muistais kattoo :D Niin käy aina ku ihmiset vastaa omaa blogii haha
No nii oli! :D Ja ehkä se on ihan fine vaikka tuliski :D
VastaaPoista