otsikon keksiminen on vaikeaa

Maanantaina meinasin kirjoittaa siitä, kuinka turhautunut olen mun ystäviin, niin yhtäkkiä viikonloppu näyttääkin hieman valoisemmalta. Ja eräs toinenkin asia, se josta näin sen ikävän enneunen (ja näin vielä uudestaan, sekin piti paikkansa), näyttää myös olevan nyt järjestyksessä. Pelkään kuitenkin vielä huokaista helpoituksesta. Entä jos jokin asia vielä menee pieleen. Tämä on just sitä osaa mun persoonallisuutta, jota voisin hieman muokata. Mä en vain osaa nauttia hetkestä, aina mun pitää stressata ja varautua pahimpaan.

No siis, loppujen lopuksi eilisestä päivästä tuli kait ihan hyvä. Tästä päivästä vielä parempi. Eilisen treenit siirtyivätkin ihan viime hetkellä tälle päivälle. Ja ne menivät ihan superhyvin vaikka olikin tosi kuuma. Olen tyytyväinen hevoseen ja omaan ratsastukseeni, sain myös kehuja valmentajalta ja muiltakin. Tällaisinä hetkinä ymmärrän, että myös minun kuuluu ja on aivan luvallista syödä. Jos haluan kehittyä ratsastajana minun on saatava energiaa. En voi vaatia hevoseltani sataprosenttista suoritusta jos itse olen ihan puolikunnossa. Välillä tätä kaikkea on vain hieman vaikeaa muistaa.

Olen syönyt ihan liikaa, mutta yritän nyt olla ajattelematta koko asiaa. Aamupäivät olen viettänyt tänään ja eilen aurinkoa ottaen. Kuten olen tehnyt melkein jokaisena aurinkoisena päivänä tänä kesänä.

Viikonlopuksi näyttää siis olevan ohjelmaa ystävien kanssa. Toivottavasti suunnitelmat pitävät eikä tule mitään muutoksia.

hihi tällaista kakkua voisin vaikka syödäkin:D
toi kuorrutus kyllä vähän epäilyttää...