ehkä huomenna on parempi päivä ?

Vaikka tällä hetkellä tuntuukin vaikealta ja rankalta niin mä en voi muuta kuin uskoa että kaikki muuttu vielä paremmaksi. Mun vaan on pakko uskoa noin. Mulla ei oo muita vaihtoehtoja. 

Päivät menee ihan sekaisin. Tunnit tuntuvat päiviltä ja kuitenkin viikot menee liian nopeasti ohi. Olen todella hämmentynyt.

Kävin jo psykologilla juttelemassa. Lääkärin lähetteeseen tuli eilen vastaus, pääsen sinne psykiatriselle. En tiedä mitä ajatella. Olen huojentunut mutta... Vanhemmat yrittävät olla tosi mukavia ja tukea minua niin paljon kuin osaavat.

Koulu loppuu multa huomenna, vaikka en ole edes kunnolla siellä melkein kahteen viikkoon käynytkään. Paniikki iskee, mitä puen juhlaan päälle? Tuntuu hassulta sanoa, mutta en edes odota kesälomaa. En tietenkään jaksaisi koulua käydä, mutta se mikä minua odottaa ei todellakaan tunnu lomalta. Ihmettelen miten hyvin kuitenkin onnistuin tässä jaksossa. Pelkäsin Luulin saavani todistukseen kasan nelosia, riemastuin kutosesta matikankokeesta ja kuitenkin onnistuin jopa saamaan yhdestä kokeesta kympin. Saa nyt nähdä mitä todistukseen tulee.

Huomenna menen vielä viime metreillä puhumaan opolle jos sittenkin tekisin lukion neljässä vuodessa. En ole saanut aikaan ilmoittautua syksyn kirjoituksiin.

Syöminen tuntuu tällä hetkellä ihan äärettömän vaikealta. Ahmimiskohtauksen riski vaikuttaa onneksi kuitenkin tällä hetkellä hyvin pieneltä. Tuntuu että kaikki on liikaa ja banaaninkin alas saaminen voi olla hankalaa. Mä kuitenkin yritän parhaani mukaan. Vanhemmat ovat huolissaan eikä tilannetta auta yhtään että joudun kirjoittamaan ruokapäiväkirjaa psykologille ja ravitsemusterapeutille. Ahdistus