luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu

Anteeksi hiljaiselo. Kirjoittamisenn tuli hieman enemmän taukoa, kuin mitä olin suunnitellut.

Viime viikko oli todella vaikea ja sain tsempata tosissani.
Nukkuminen oli todella vaikeaa ja sain vain muutaman tunnin yössä nukuttua. Ruokahalu katosi melkein kokonaan.

Ahdistus on moninkertaistunut ja tunnen olevani jälleen masentuneempi. Keskittymiskyky on nollassa enkä ole jaksanut oikein mitään. Kuitenkin olen täyttänyt päiväni ohjelmalla, juossut paikasta toiseen, jotta saisin jotain muuta ajateltavaa.

Nyt kuitenkin näyttää jo hieman valoisammalta. Olen tällä viikolla todella yrittänyt tehdä parannuksia syömisen suhteen. Muutenkin asiat näyttävät hiljalleen ehkä loksahtavan paikalleen. Ihmeitä ei kuitenkaan hetkessä tapahdu


Tulin siis vain ilmoittamaan olevani elossa.
Kirjoitan kunnolla paremmalla ajalla ja inspiraation kanssa.
Hoito (part 2) on ainakin tekeillä ja valmistuu toivottavasti jossain vaiheessa. Toivomuksia postausten suhteen saa esittää, yritän toteuttaa ne parhaani mukaan!:)

kiirettä, väsymystä ja huonoa syömistä

Kamala kiire koko ajan, tekemistä ihan liikaa.
No ainakaan en ehdi jäädä murehtimaan, kun ei ole aikaa pysähtyä kunnolla.
En ole edes oikein ehtinyt lukea suosikkiblogejani ja kirjoittaminen on vain jäänyt.

Syöminen on sujunut rehellisesti sanoen huonosti. Lämpimät ateriat ovat vaihtuneet välipaloiksi, aterioita on jäänyt väliin ja lautasella on enemmän tilaa kuin täytettä.

Osasyy ruokahalun katoamiseen on pitkittynyt flunssa, parhaillaan syön antibiootteja poskiontelotulehduksen. Toisaalta minulta ei löydy voimia jaksaa tsempata. Kehoahdistus on jotain järkyttävää.

Psyka oli eilen hyvin huolissaan. Paino kuulemma tipahtanut yllättäen ja suht jyrkästi. Kehoni kuulemma menee taas tutulle säästöliekille. Tutut oireet palaavat yksi kerrallaan, tunnistan ne, mutta laitan ne flunssan piikkiin.

Tuli nyt tällainen lyhyt kuulumispostaus. Enempää en ehdi kirjoitella, sillä minun täytyykin tästä lähteä takaisin kouluun.

ja väreistä näen ainoastaan harmaan

Väsymys ja stressi painaa päälle.

Iltaisin olen kuoleman väsynyt, mutta kun viimeinen pääsen sänkyyn en saa unta. Pyörin ympäri ja tuijotan kattoon. Ahdistaa niin pirusti. Ahdistaa niin paljon etten kestä. Yritän käpertyä pieneksi mytyksi, mutta möykky sisältäni ei katoa mihinkään. Pahat ajatukset tulvivat mieleen. Henki ei meinaa kulkea ja varmistan, että sydän lyö varmasti vielä. Ahdistaa niin paljon, että melkein saattuu. Kuitenkin en melkein tunne mitään. Tyhjyyttä sisälläni, joka puolella.

Olen liian iso, ylimääräistä joka puolella. Pahimmat ovat reidet vatsa ja peppu, seuraavana käsivarret ja pohkeet. Eihän minussa ole mitään kohtaa jossa ei olisi jotain ylimääräistä. Hyi. Tekisi mieli ottaa veitsi ja leikata ylimääräine pois, muokata keho pienemmäksi. Samalla ehkä ranteetkin auki vaikka en ole sitä enää pitkään tehnytkään.

Olen syönyt hyvin vaihtelevasti. Tiedän välillä syöväni välillä naurettavan vähän, sitten taas ihan liikaa. Ja mitäs siitä seuraa, oksentaminen tietysti.

En oikeastaan jaksa edes välittää,
vaikka välillä mietin kuinka kauan kehoni kestää tätä.

lördag

Viikosta on selvitty ja viikonloppu on edessä. Saan ehkä ihan hetken hengähtää.

Perjantaina sain hieman asioita tehtyä, vaikka aamu alkoikin hieman tahmeasti. Heräsin uudelleen 45 min herätykseni jälkeen. Onneksi ei ollut mikään hengen hätä lähteä minnekään. Söin puuroni rauhassa, jonka jälkeen sain kirjoitelmani tehtyä valmiiksi. Vaikka minulla oli vapaata jouduin piipahtamaan koululla palauttamassa kirjoitelmani, olihan se jo päivän myöhässä...
Sieltä suoraan salille treenaamaan ja sitten kotiin lounaalle. Tallilla vierähti jostain syystä hieman enemmän aikaa, kuin mitä oli suunniteltu. Illalla näin vielä kaveria ja sain tukkani värjättyä. Uni kyllä tällä hetkellä maittaisi, seuraava yö taitaa mennä kavereitten kanssa juhliessa.

ha hah

our days are numbered

Tässä on ollut kaikennäköistä.

Stressiä ja suuria huolia. Perheen sisäisiä asioita, joista en voi puhua. Onneksi olemme sentään kaikki kunnosa.

Olen syönyt aivan liian vähän ja laihtunut. Sen jälkeen olen vain syönyt ja syönyt, enkä ole uskaltanut käydä vaa'alla. En ymmärrä miksi käyttäydyn näin. lihava possu

Kirjoittelen ja palan asiaan, kun jaksan ja minulla on jotain kerrottavaa.
Olen todella uupunut, haluaisin vain nukkua.

I know what I'm doing is wrong

Aamulla äiti oli vahtimassa, että syön aamupalan. No tein sitten hedelmäsmoothien, eli teknisesti katsoen en syönyt, vaan join aamupalani. Jokatapauksessa liikaa kaloreita, kun olin suunnitellut olevani syömättä huomisiltaan asti. No loppuajan olen pärjännyt teellä, ehkä huomenna voin juoda kahvia.

Koulu minulla oli vain kaksi tuntia jonka jälkeen tulin kotiin. Vettä tuli ainakin täällä päin ihan kaatamalla, joten oli aivan täydellinen sää lähteä salille. Olin siellä reilun tunnin ja kävellessäni ulos paistoi taas aurinko. Kotiin, vaatteiden vaihto ja tallille katsomaan yhtä nelijalkaista. Ehkä ihan hyvä, ettei minun tarvitse tänään eikä huomenna ratsastaa. Ei tarvitse miettiä, että entä jos tulee huono olo. Toisaalta minusta tuntuu siltä, että minulla olisi vielä ylimääräistä energiaa, mutta toisaalta sitten ei.

Huomenna en syö ennen kuin mun vanhemmat tulee kotiin. Piste. Pitäisi varmaan vähän miettiä mitä söisin sitten kun annan siihen itselleni luvan. Pelkään niin, että vedän överiksi. Ja sitten pitäisi kuitenkin olla energiaa keskiviikkoaamun treeneille.

Huomenna menen psykan luo. Taidan hieman muunnella totuutta, en viitsi kertoa, että olen ollut syömättä.

rakastan vihreää vaniljateetä<3

For everybody who's struggling with addiction

Aivan liikaa tekemistä

Ei rittävästi unta
eikä riittävästi syömistä.

Yritän syödä enemmän, mutta pääasiassa on nyt mennyt hedelmiä ja salaattia. Eilen, kun aamiaisen ja lounaan väli meinasi venähtää yhdeksään tuntiin, uskalsin syödä proteiinipatukan.

Tänään voisin vielä yrittää käydä lenkillä, ensi viikolla alan taas käymään salilla. Olen yksin kotona huomisen ja tiistain. Suunnitelmissa olisi vähän paaston tapaista.

Why I'm still here, oh where could I go?

Mökille lähdön jälkeen en ole ehtinyt kirjoitella mitään. En ole edes jaksanut bloggeria kunnolla avata. Sunnuntai-iltana tulimme takaisin kotiin ja sen jälkeen on aika kiirettä pitänyt. Vielä huomenna pitäisi jaksaa, viikonloppuna ehdin ehkä hieman rauhoittua. 

Mä olen jotenkin niin uupunut, ajatus ei kulje ja somet pysähtyvät kesken lauseen näppäimistölle. Avaan koneen, sitten netin ja jäädyn. Olen väsynyt lähinnä ehkä henkisesti, mutta syysisetkään voimat eivät ole oikein kunnossa.

Tunnen olevani hieman eksyksissä. Haluaisin hetkeksi vetäytyä komeroon ja pysytellä piilossa jonkin aikaa, levätä vähän ja kerätä voimia. Jotenkin tuntuu, että  mun elämässä tapahtuu tällä hetkellä vähän liikaa, en pysy vauhdissa mukana. Samalla moitin itseäni laiskuudesta ja aikaan saamattomuudesta. 

Syön lääkkeitäni ihan miten sattuu. Välillä oikeasti unohdan ottaa, toisinaan päätän jättää ne ottamatta. Sitten popsin melatoniinia toivoen, että saisin edes joten kuten nukuttua. Yöunet ovat jääneet syystä ja toisesta hieman vähälle.

Niin ja ruokailuista en viitsi sano mitään. Viikonlopun rennomman otteen jälkeen on taas ollut huomattavasti vaikeampaa. Kyllä mä syön, mut tiedän että en riittävästi ja monipuolisesti. Ja se juominen, vaikeeta.

Haluaisin lomaa elämästäni, tai ehkä itsestäni.