this is me

Hieman harmittaa että poistin kaikki vanhat postaukset. Tai enhän mä niitä kokonaan poistanut, vaan ne löytyy edelleen tuolta luonnoksista. mutta kuitenkin
En kuitenkaan palauta niitä sieltä. Joitakin lukiessani minua ahdisti todella todella paljon.

Ensimmäiset postaukset olivat syyskuulta 2011. Blogi tuntuu nyt hieman tyhjältä. En ole vieläkään ihan varma mihin suuntaan haluan tämän kanssa mennä. Mistä voin ja uskallan kertoa. Mitä pitäisi ehkä jättää sanomatta. Toisaalta tämä on pitkään ollut se paikka mihin olen voinut purkaa vaikeitakin asioita.

Tämä epävarmuus johtuu osittain varmaan myös siitä etten tiedä mihin suntaan olen itse menossa. Välillä olen aivan varma halustani parantua ja tahdon tästä kaikesta pois. Seuraavassa hetkessä takerrun entistä kovemmin kiinni sairauteen, ihan kuin hukkuva pelastusrenkaaseen.

Tajusin kuitenkin että minun pitäisi ehkä esitellä itseni kun kerran aloitin puhtaalta pöydältä ja vielä laitoin kuvan pullaposkistani.


Eli tässä nyt tulee, ehkä tätä voisi kutsua esittelyksi


En ole oikeasti nimeltäni nelly, mutta täällä blogimaailmassa se on nimeni. Jos joku tuttuni eksyy tänne, pyydän ettei oikeaa nimeäni paljasteta. Teen sen sitten joskus jos niin päätän.

Teen lukion neljään vuoteen ja minulla on vielä vuosi jäljellä. Tänä vuonna olen saanut käytyä 9 ja 1/3 osa kurssia hyväksytysti. Neljännessä jaksossa minulla ei ole kursseja jotta voin keskittyä kirjotuksiin. Koulun penkille palaan huhtikuun alussa.

Mitt modersmål är svenska och jag är finlandssvensk.

Minulla on oma hevonen ja meillä on myös koira. Tallilla käyn viisi kertaa viikossa. Kilpailemme esteratsastuksessa. Täällä taidan kutsua hevostani Hessuksi.

Minulla ei ole sisaruksia, mutta perheessämme on ollut vaihto-oppilaita.

Viime vuoden tammikuussa minulta meni polvilumpio sijoiltaan. Se oli elämäni kamalin kokemus. En voinut tanssia vanhoja ja hevosen selkään en päässyt kolmeen kuukauteen. Tapaturmasta saan kuitenkin todennäköisesti syyttää ihan vain itseäni. Taisin pyörtyä, sillä en muista miten lattialle päädyin. Olisi pitänyt syödä se aamupala...

Olen olevinaan kasvissyöjä, olen ollut yläasteelta asti. En syö punaista lihaa tai possua. Kanaa syön vain varmistaakseni riittävän proteiinin saannin. Kala menettelee, mutta syömishäiriön mukana esim lohi siirtyi kiellettyjen listalle ja olen nyt joutunut opettelemaan syömään sitä uudelleen (hankalaa kuitenkin on). Raaka kala on kuitenkin nounou.

Hävettää hieman myöntää mutta olen oikea sokerihiiri. Itse sokeria en lisäile mihinkään, mutta en oikein osaa elää ilman herkkuja. Jopa silloin kun olin laihimmillani, merkittävässä alipainossa, söin esimerkiksi suklaata ja keksejä. Valitettavasti herkkujen syöminen yleensä kompensoituu muualla tai johtaa oksentamiseen.

Hoitoni tapahtuu tällä hetkellä yksityisellä. Lisää tästä ihan omassa postaukessa hieman myöhemmin.

nelijalkaiset kultamussukat

Tällaista siis tällä kertaa. Jotain oleellista jäi ehkä sanomatta, lisäilen sitten jos on tarvis.

ps. oli tarkoitus laittaa tähän kuva itsestäni mutta... näytin kaikissa niin lihavalta etten kehdannut. Anteeksi