girl skinny, skinny, not eating at all

kuinka mä voin olla näin tyhmä...? vihaan itseäni ennemmän kuin koskaan. Kumpa mä voisin todellakin olla vain syömättä...

Mä en tajua miksi kaikki ovat koko ajan niin huolissaan minusta? "Söisit nyt jotain", "ota vähän lisää..." jne... Mä en jaksakestä enää. Antakaa mun nyt vaan hoitaa itse mun syömiset, kaikki on hyvin vain jos mä en syö mitään. ääni päässä on ainakin hetken hiljaa, tai parhaimmas tapauksessa saan jopa kehuja. Ihan kuin mä en muka söis mitään. Mähän syön ihan hirveän paljon. Liikaa. possu

Äiti pelkää et mun paino vaan jatkaa tippumistaan. Psyka uskoo samoin. antakaa mun nyt vain olla!
En jaksanut enää kuunnella valitusta joten kengät kiltisti pois ja takaperin astuin vaa'alle. Siinä vaiheessa meinasi jo itku tulla mä en haluahaluahalua. Hetken haukoin henkeäni ja yritin saada vapisevat käteni rauhoittumaan. Psyka sanoi kiitos ja kirjotti valtavat numerot vihkoonsa. Nöyryyttävää

 

 Tänään jatkoin kilttinä olemista ja menin kouluun. Vielä parempi olin kun jaksoin hyppytunnilla mennä kotiin syömään. Saldo: banaani, 100g raejuustoa ja 3 pinaattilettua. Tämän suoritin reilussa puolessa tunnissa. Sitten ahdistuneena takaisin kouluun äikän tunnille. Ihana luokanvalvojamme tarjosi meille pipareita ja kahvia. Minä tyydyin pelkkään pulverikahviin ja katsoin ja kuuntelin kuinka muut mutustivat pipareita ja yritin keskittyä kirjaani.  

Kuraattorilta olin saanut viestin jossa hän ehdotti tapaamista koeviikolle. unohdin Jätin vastaamatta siihen, kunnes sain jo toisen viestin ja minun oli pakko kirjoittaa jotain. "Mulla on koe silloin joten en voi tulla". Hän on oikeasti aivan ihana ihminen, mutta mä vaivoin jaksan edes koulussa olla. Ehkä siksi minun pitäisi mennä? Ahdistus puristaa rintakehää ja mielessäni itken hiljaa. Mä en jaksa olla koulussa, mutta en kuitenkaan halua kotonakaan kaikkia päiviäni viettää... poissaoloja ei ole enää varaa saada.