Anteeksi, anteeksi etten ole kirjoitellut mitään. En ole vaan jaksanut, enkä pystynyt tulla tänne kirjoittamaan ettei mulla ole kaikki hyvin. Kiitos, kiitos, kitos teidän kommenteistanne. Vastailen niihin kunhan ehdin.
Itkua en ole enää pystynyt, viimeisin ahdistuskohtaus on vähän liiankin hyvin mielessä. Taidan jo nähdä hieman valoa tunnelin päässä, mutta yksikin harha-askel enkä pääse enää ikinä ylös. Toisaalta haluaisin olla tarttumatta pelastusrenkaaseen.
Tänään yksi puolituttu voivotteli mun puolesta. Se sano leikillään et varmaan tekisi itsemurhan mun tilanteessa. Joo, mikäköhän ajatus mulla on puolet ajasta pyörinyt päässä?
Sitten mun yksi kaveri kerto et se on käynyt jo monta vuotta psykologilla. Mäkin taidan haluta. Mä en vaan pysty. Mä en uskalla.
Halusin tulla vaan kertomaan että olen vielä elossa.
everything happens for a reason... sometimes you gotta fall before you fly
