Nyt saa riittää

Keskiviikkona kumosin uuden vuoden lupaukseni ja söin suklaata. 22 päivää olin syömättä ainuttakaan herkkua. Mutta ei, minä en ahminut. Teki mieli joten minä otin. Ahdisti ja paljon, mutta en kuollut vaikka niin ääni päässäni uhkaili.

Asenteessani on tapahtunut suurikin muutos tämän kuluneen viikon aikana. Välillä jopa luulin saaneeni korkean kuumeen kun ajatukseni olivat niin muuttuneet. Lääkityksen vaikutustakin jäin miettimään. Voisivatko lääkkeet parantaa oloani näin paljon ja saada näkemykseni muuttumaan?


Nyt saa kuitenkin riittää. En jaksa enää kuunnolla tätä typerää ääntä joka koko ajan haukkuu ja saa tekemään ihan typeriä asioita. Mikä en ikinä riitä. Olet aina huono, lasika ja tyhmä, syöt liikaa ja painat valtavan paljon. Liikä sitä ja liian vähän tätä. En jaksa enää olla sairauden orja. En halua että minua viedään kuin pässiä narussa


Haluan olla vapaa. Haluan olla onnellinen. Haluan nauttia elämästä ja tehdä samoja tavallisia asioita niin kuin muutkin. Haluan päättää itse omista asioistani ilman että joudun käymään neuvotteluja pienen pääni sisällä.


Anteeksi jos petän teidät. Anteeksi että olen tällainen epäonnistuja ja luovuttaja.  


Ahdistus kasvaa sisälläni koko ajan suuremmaksi mitä enemmän yritän mörköä vastustaa. Kohta varmaan loikin häntä koipien välissä takaisin, pyydän anteeksi ja tottelen taas sairautta. Saa nähdä.

En siis tiedä mihin suuntaan olen menossa ja mitä minun pitäisi tehdä. Tämä blogin kirjoittaminen saattaa jäädä hieman tauolle, sillä minun täytyy miettiä mitä minä todella haluan ja omaa jaksamistani.
Ehkä jatkan tämän kirjoittelua kuten olen tähän mennessä tehnyt tai sitten vain muutan hieman sen suuntaa. Tai sitten perustan kokonaan uuden blogin jota saattaisin kirjoittaa ihan omalla naamallani. En tiedä. Minulla on pallo ihan hukassa ja tarvitsen aikaa miettiä.

Kiitos kuitenkin teille

anteeksi



Stay strong
nelly

22. tammikuuta

Viikon alku on tullut vietettyä kotona lepäillen ja flunssaa parannellen. Kurkku on ihan älyttömän kipeä ja yskä on kova. Aamulla oli kuumeinen olo mutta kun mittasin lämmön olis se vain 35,8

Tälleen minä pari viime päivää

Tänään huonosta olosta ja heikotuksesta huolimatta kävin psykalla. Juttutuokio ei ollut mitenkään mielyttävä tai kiva ja istuinkin suuren osan ajasta hiljaa ja tuijotin teekuppiin.
"minkälaisia kuvia sä sieltä netistä etsit ja luetko sä jotain blogeja?" Vääntelehdin tuolissa ja tunsin itseni melkein rikkolliseksi. Myöhemmin söin välipalalla kokonaisen sämpylän yhden leipäviipaleen sijaan ja päivällisellä, täytetyn paprikan jälkeen, kadutti ja ahdistaa. Jos olisin saanut mahdollisuuden olisin varmaan oksentanut

Huomenna voisin yrittää mennä kouluun. Viikonloppuna on edessä iso haaste sillä luvassa on ravintolaillallinen hyvin isolla porukalla. Abit ja opettajat kokoontuvat viettämään iltaa hyvän ruoan merkeissä ja jatkotkin ovat luvassa. Oi voi. Odotan kauhulla koko päivää. Nyt toivon että en olisi ilmoittautunut ja voisin vain jäädä kotiin. Toisaalta se olisi harmi sillä en halua että typerä ruoka pilaisi hauskan illan, ja olisi kiva kunnolla vielä kerran viettää aikaa ihmisten kanssa jotka olen oppinut tuntemaan näitten kolmen vuoden aikana. Opettajille ei onneksi vielä tarvitse sanoa heipat. Luokkakavereita ja etenkin ystäviä tulee ikävä.

Päässäni olen viime päivät pyöritellyt ajatuksia tästä blogista. Haluaisin muuttaa jotain mutta en tiedä mitä. Haluaisin kertoa vapaammin itsestäni ja kirjoittaa vähemmän masentavia läskiahdistus- postauksia. En vain tiedä mitä minun pitäisi tehdä...

I need a hero, aiming for size zero

Kurkku kipeä enkä tiedä johtuuko se mahdollisesta flunssasta vai oksentamisesta. Tämän viikon piti olla ensimmäinen jolloin en enää oksenna. En enää edes muista miksi lopulta olen perjantaina ja eilen päätynyt palvomaan posliinijumalaa.

Ulkona on aivan jäätävän kylmä joten parempi vain oleskella sisällä tekemättä mitään. En eilen saanut vaihdettua aamutakkia päältä ja tukkakin oli harjaamatta. Kulutin aikaani etsien netistä reseptejä ihanista ruoista joita haluaisin tehdä mutta en voi. Ehkä kuitenkin uskaltautuisin kokeilemaan itsetehtyjä täytettyjä paprikoita tai kasvispihvejä. Suklaakakku ja omenapiirakka saa kuitenkin jäädä ihan vain haaveen tasolle.

Eilen sain kotiin vidoin ja viimein asian jota olen jo pitkään toivonut. Tässä nyt sitten kirjoittelen tätä postausta uudella Samsung Galaxy Note tabletilla! Sinne meni osa kesätyö- ja joululahjarahoista.

love it!

Olen huomannut että parantumismotivaationi vaihtelee hyvin paljon päivästä toiseen. Välillä, etenkin silloin kun romahdan, en toivo mitään muuta kuin että pääsisin näistä ajatuksista eroon ja voisin elää normaalin nuoren elämää. Kuitenkaan en ole valmis päästämään irti laihdutuksesta ja tästä kaikesta. Niin, voisinhan mä yrittää syödä enemmän ja olla oksentamatta, mutta lopulta kuitenkin päädyn yhen ylimääräisen leivän jälkeen sen deletointiin. Todella viisasta vai mitä?
En vain pääse eroon niistä ajatuksista jotka käskevät syömään vähemmän ja laihtumaan. Ensin takaisin sinne missä alimmillaan olen ollut ja sen jälkeen vielä pitkälle sen ohi. En kestä itseäni näin isona vaikka tiedänkin että näe itseni ihan väärin. Vääristynyt kehonkuva. Mutta kun on koko elämänsä luottanut omaan näkö- ja tuntoaistiin tuntuu tällä hetkellä ihan mahdottomalta olla luottamatta niihin. En vieläkään ihan usko että silmäni voisivat vääristää peilikuvaani niin paljon kun mitä muut väittävät....

Olen läski ja minun pitää laihtua. En näe mitään muuta vaihtoehtoa. Ehkä sitten kun olen oikeasti pieni voin harkita parantumista.

Taidan ehkä sittenkin olla flunssassa. Toivottavasti en tule kunnolla kipeäksi vaan tämä menisi nopeasti ohi. Nuha, kurkkukipu ja lihaksia särkee. Eilen meinasin taas melkein pyörtyä mutta tajusin ajoissa istahtaa keittiön lattialle.

Vain viikko jäljellä normaaleja tunteja, sitten alkaa koeviikko. Seuraavan kerran minulla on "oikeita" tunteja ja koulua huhtikuun alussa. Suoraan sanottuna tuntuu oudolta. Kavereita tulee ikävä ja tunnen itseni vielä lapseksi kun joudun vielä jäämään vuodeksi koulun penkille ja muut hakevat jatkokoulutuspaikkoja. Onneksi en ole itse vielä sen valinnan edessä, sillä en vieläkään ole ihan varma mitä lukion jälkeen haluaisin tehdä.

nappeja

viime päivät ovat menneet todella oudosti. Välillä olen ihan ylipirtee ja hihittelen oudoille asioille, vaikka mun nykyisellä ruokavaliolla mun pitäisi ainakin teoriassa olla uupunut. Hedelmissähän on vitamiineja, niitähän mä oon syönyt...! Taitaa olla lääkitys nyt kohdillaan, en vain ymmärrä et voiko se muka vaikuttaa näin nopeasti. Anyway oon vähän happyhappy vaikka edelleenkin ahdistus painaa rinnassa niin etten saa aina kunnolla hengitettyä.

ruokamäärät ovat edelleen pysyneet pieninä vaikka pää huutaa kaiken olevan liikaa ja käskee lopettaa syömisen. Tiista- illalla meinasin taju lähteä kun vaivoin pystyin kävelemään keittiöstä omaan huoneeseeni. Sängystä en sit hetkeen päässytkään ylös. Edellisestä ateriasta oli kulunut vain kuusi tuntia joten eihän silmissä musteminen voinut siitä johtua.

Tänään ehdin jo ahdistua suuren suuresta ruokamäärästä joka päivän mittaan päätyi mahaani. No, ehkä voin ajatella tätä buusti päivänä. Eihän 1200 kaloria ole kuitenkaan niin paljon.

Tämän viikon tapaamiset psykan kanssa ovat olleet ihan mukavia ja tänään kävin uudella ravitsemuterapeutilla. Tämä uusi vaikutti kyllä ihan mukavalta vaikka psykan ansiosta hän muisti oikein luennoida oksentamisen haitoista. Joo kiitos, tiedän jo. Molemmat muistuttivat tulevista kirjoituksista. Niin ihan kun mä en jo stressaisi niistä muutenkin ihan riittävästi. Lisäksi pitäisi vielä muistaa syödä. Enhän minä halua epäonnistua menemällä saliin tyhjällä vatsalla. Enhän?

Ja kuten psykalla on tapana sanoa:

Aivot tarvitsee rasvaa rasvaa rasvaaaaaaaaaaaaa....

Ei kiitos! Ehkä mun pärjää ilman?

romahdus

Perjantaina romahdin kaksi kertaa. En tiedä mikä tuli, mutta tuntui, että maailma kaatuu niskaan. Valahdin huoneeni lattialle toppatakki vielä päällä enkä enää päässyt ylös. Hyperventiloin ja halusin itkeä, mutta kyyneleet eivät vain tulleet. Lounaaksi syömäni salaatti kummitteli ajatuksista ja olin aivan varma että se oli jo ehtinyt muuttua rasvaksi vatsaani ja reisiini. Aamupalan kohdalla olin päätynyt deletointiin. Illalla sain syödyksi vielä rasvattoman jogurtin muroilla ja myslillä sekä appelsiinin.

Kävin siellä psykiatrilla ja mun lääkitystä muutettiin lisättiin. Illalla jatkan mirtazapiinia, annostusta jopa nostettiin mutta uskon sen olleen vain vahinko. Aamulla otan sertralin nimistä lääkettä. Illalla voin lisäksi vielä otta melatoniinia joka toivottavasti auttaisi nukkumiseen. Toivottavasti näistä olisi nyt apua. Toivoin että pärjäisin kokonaan ilman lääkkeitä, mutta pakko myöntää että olen iloinen että lääkitystäni lisättiin. Koko tämä viikko ja erityisesti nämä viimeiset päivät ovat olleet todella vaikeita ja rankkoja.

Eilinen meni oikeastaan yllättävän hyvin vaikka söinkin aika paljon vai vähän?

aamulla: vitalinea jogurtti ja kiivi
lounas: saarioisten jauheliha keitto, pieni pala ruisleipää juustolla
välipala: porkkana ja omena
päivällinen: salaattia, 1/3 perunaa ja ehkä 1dl lohta
"iltapala": pepsi max, 250g pikkuporkkanoita


Illalla näin aivan ihanaa ystävääni ja kävimme katsomassa Rakkauden Rasvaprosentti - elokuvan. Siellä siis söin noi porkkanat ja pepsin. En yleensä pidä ja siedä suomalaisia elokuvia, mutta tuo oli oikeastaan ihan hyvä. Eniten minua kuitenkin ärsytti se että rasvaprosentti oli käännetty ruotsiksi BMI. Siis haloo eihän se oo sama asia. Teki jo mieli tehdä valitus. Anteeksi, osaan todellakin keskittyä niihin olennaisiin asioihin haha.

Tämä vikko on siis mennyt aikalailla pohjamudissa rämpien. Vihdoin ehkä tajusin että en enää pärjää yksin ja tarvitsen apua.  Ehkä nyt viimein olisin valmis päästämään irti.

fat pig cow huge porky chubby

tänään
8.30: teetä, vitalinea jogurtti, puolikas banaani
12: puolikas sämpylä, banaani, 2dl täysjyväpastaa
15: appelsiini, omena, banaani, kahvia, loput sämpylästä, kaakaojuoma (tämän kaiken toivottavasti oksensin)
20: lasillinen smoothieta, puolikas appelsiini, sokeritonta mehukeittoa

keskiviikko
8.30: teetä, pieni omena ja vitalinea jogurtti
14-16: 2 palaa ruisleipää, 3 pinaattilettua, 50g kanaa, banaani, superiso sämpylä ja 250g edestä pikkuporkkanoita, kahvia
20: banaani, kalkkunaa, papuja, sämpylä

tiistai
aamu: 2dl puuroa ja sokeritonta mehukeittoa, teetä
lounas: 2 pientä palaa ruisleipää, 2 omenaa
päivällinen: 50g kanaa, 1dl muusia, salaattia
iltapala: teetä, 2 palaa ruisleipää, 1dl mehukeittoa ja 1rkl rahkaa
(ja lopulta päädyin iltapalan deletointiin...)

tää on ihan naurettavaa. Mun ruokavalio on suoraan sanottuna ihan peestä. Hiilareita ja vielä lisää hiilareita. Missäs ne proteiinit on?

Vatsa ja naama on turvoksissa. Paino ehkä hetkellisesti saattaa laskea, mutta heti kun syön jotain se taas nousee.

Väsyttää enkä jaksa tehdä yhtään mitään.

Tekisi mieli itkeä tai lyödä päätä seinään. Viha kehoani kohtaan on jotain äärettömän suurta. Kuitenkin vihaan eniten näitä ajatuksia. Miksi, miksi kaiken piti päättyä näin.

jos vain pystyisin...

Huomenna menen psykiatrille. Voi kuinka mukavaa. Jospa lääkitystäni hieman muutettaisiin. Saisimpa jotain muuta mikä auttais tähän unettomuuteen.

Sain myös tällä viikolla tekstarilla muistutuksen terveydenhoitajalta. Aika koululääkärille ensi viikolla. En edes muista pyytäneeni mitään sellaista. Päättivät näköjään koulussa että tarvitsen sellaisen. Kiitos kiitos arvostan tätä todella. Suutuin. En kehtaa mennä sinne näin painavana. Eihän mulla oo mitään hätää.

Tällä viikolla olen ollut poissa neljältä tunnilta. Hyvin tehty, eihän mulla ole niitä kuin 9 viikossa. Huomennakin tulee yksi poissaolo lisää. Jätin historian kertauskurssin kesken. En vain enää jaksa. Miten ajattelit selvitä niistä kirjoituksista syksyllä senkin lusmu?



anteeksi, ei tämäkään ollut kunnollinen postaus. Uusi yritys huomenna

Sormi puutui ja on ihan kylmä. Mikähän siihenkin tuli?

näivettynyt vihannes

Liian väsynyt kirjoittamaan kunnollista postausta tai tekemään mitään muutakaan. Eikä tämä väsymys lähde nukkumalla pois.

Huomenna yritän kirjoittaa jotain järkevää vaikka tekemättömiä läksyjäkin on iso kasa.

Lopuksi hieno kuva koristamaan tätä hienoa postausta. hehheh

tulossa hulluksi?

4.27

Päätän nousta ylös kun ei tästä nukkumisesta kuitenkaan mitään tule. Pyörin ympäri sänkyä, tuijotan kattoa. Sain nukuttua tunnin tai pari, senkin aikaa näin painaijaisia. Unessa söin kaksi suklaakonvehtia. Ahdistus. Olen nähnyt samaa unta jo monena yönä.

Parempi nousta ylös ja avata kone. Voisin laittaa kupin teetä lämmittämään sormia ja tätä sisäistä kylmyyttä. Lehtikään ei ole vielä tullut. Ehkä saisin nyt myös aikaiseksi hieman siivota?

Eilen onnistuin suunnitelmissani. En syönyt mitään. Ehkä tämä taas tästä. Ehkä mä vielä onnistun.

Perjantai-ilta

 Kaikessa rauhassa ihan yksin kotona.

Sorruin taas bulimointiin. Ehkä mä selviän, sillä ilman syömieni hedelmien kaloreita olen päivän aikana syönyt noin 1000 kcal. ja aamiaisen sain ainakin ulos

Huomenna en syö, juon vain teetä, kahvia ja pepsi maxia. Seuraavan kerran syön vasta sunnuntai-iltana.

Tällä mennään

perjantai-illan oloasu

oho jo toinen postaus tänään. Näin siinä käy kun valvoo puolet yöstä ja kirjoittelee postauksia.

muutama kuva

kuvia kuvia ja joulomakuulumisia. Onneksi koulu alkaa vasta maanantaina.

ensimmäisenä lomapäivänäni kävin ottamassa rakennekynnet
kulta- ja hopeaglitteriä

läskireidet

joulukoristeita

suussa sulavaa suklaata
taisin syödä kaikki

ainoa ottamani kuva uuden vuoden juhlista
light siideri sopi väriltään hyvin kynsiini

pänttäämistä kirjoituksiin
kolmas kirja meneillään, one more to go

terveiset laiskiaiselta

'Haastetun pitää kirjoittaa kysymykset ja niiden omat vastaukset blogiinsa. Sen jälkeen haastettu haastaa 4-5 bloggaajaa, kukaan niistä ei saa olla alkuperäinen haastaja. Haastetun tulee keksiä uudet 11 kysymystä, ja ilmoittaa heille että heidät on haastettu! HUOM haastetulla pitää olla alle 200 lukijaa!'

Kiitos haasteesta Iamgoingtobeperfect





 
Olen tehnyt tämän haasteen (tai siis samantyyppisen) jo kerran joten laiskuuttani vastaan vaan näihin kysymyksiin. anteeksi

 
1.Mikä on sun paras laihdutusvinkki?
ha hah. Mä en oo varmaan paras ihminen antamaan laihdutusvinkkejä tai -neuvoja. 
Jos paastoaa ja syö todella vähän (esim. alle 500kcal) niin todennäköisesti jossain vaiheessa sitten ahmii. Ja keho menee takuulla säästöliekille. Eli kannattaa kuitenkin syödä ja liikkua:) vaikka välillä paasto saattaa kyllä olla ihan paikallaan

2.Mikä on sun lempibiisi?
Tällä hetkellä varmaan Pinkin Try

3.Milloin olet kaikista onnellisin?
Kun olen tallilla ja saan puuhastella oman hevoseni kanssa. Silloin murheet pysyvät poissa ainakin hetken.
 
4.Lemppariruoka
vaikea kysymys. Varmaan thaimaalainen
Mielestäni leivon myös maailman parhaita korvapuusteja joita en voi vastustaa. Siksi en ole leiponut todella pitkään aikaan.
 
5.Mikä oli kivoin asia mikä tapahtui viime viikolla?
Varmaan kun mun kaverit järjestivät "tuparit" jotka eivät oikeasti olleet tuparit. Joulusta ei jäänyt oikein mitään kivoja muistoja niin ehkä toi sit oli se paras.

6. Paras kesämuisto?
kesä kauan sitten kun minulle vuokrattiin koko kesäksi poni. Se taisi olla elämäni paras kesä, vaikka siihen mahtuu myös paljon ikäviä muistoja.

7.Nimeä kolme lemppariblogia.
Too sweet a life I have
The Best Little Girl In The Room
Why? they ask

8. Paras thinspiration kuva.

ihanat jalat <3
haluuuuuuun!

9. Lempivaate
Mulla on kaappi täynnä ihania vaatteita joita en kehtaa käyttää kun näytän mielestäni norsulta. Rakastan kaikenlaisia neuleita. Mukavin olo on legginseissä ja isossa neuleessa. Kotona varmaan one piece.
 
10.Mikä on sun tavoitepaino ja painoindeksi?
No painostahan mä en ole täällä koskaan puhunut joten en kerro nytkään. Tavoitteena olisi että painoindeksi olisi 15, mutta tällä hetkellä se tuntuu valitettavasti aika kaukaiselta ja hoitotaho varmaan puuttuisi asiaan

11.Paras laihdutusruoka?
hmm varmaan omenat, rasvaton luonnonjogurtti ja valion alle 10kcal mehukeitot



Voisin taas vaihteeksi yrittää kohta kirjoittaa ihan kunnon postausta. En vain oikein saa mitään aikaan. Huomiseksi ajattelin tehdä kuitenkin taas kuvapostauksen kuvista joita olen tässä lomalla napsinut. Onko toiveita mistä ottaisin vielä kuvia? 

Vuoden 2013 ensimmäinen postaus

Sinne se vuoden vaihtuminen meni. No ainakin meni paremmin kuin viime vuonna. Silloin en edes tajunnut että vuosi vaihtui. Tällä kertaa konttasimme yhdessä ystäväni kanssa vessan lattialla. Minä sentään tajusin mennä vessaan ja työntää sormet kurkkuun. Muiden ollessa ulkona juhlistamassa vuoden vaihtumista me soitimme itsellemme taksin. Olen juuri päässyt kotiin enkä ole edes kaatokännissä. Ehkä parempi näin vaikka tarkoituksenani ei todellakaan ollut olla kotona ja yhden aikaan.

Voisiko joku vain ampua minut!? Kiitos

Minun ei edes pitänyt nähdä tätä vuotta...

Hyvää Uutta Vuotta teille rakkaat lukijani!