epäonnistunut

Mitä mä teen? Miksi mä olen tämmöinen epäonnistunut läski?? Kunpa osaisin edes vähän rajoittaa tätä mun syömistä. Mitä väliä tällä kaikella oikeastaan on? Olisinko yhtään sen onnellisempi vaikka laihtuisinkin. Mitä väliä sillä on jos vaikka painaisinkin sata kiloa. Voisin yhtä hyvin ahmia vatsani täyteen ruokaa kunnes se halkeaisi ja kuolisin. Tuo ei kuitenkaan ole varmaan kovinkaan todennäköistä.

Anteeksi hiljaiseloni. Olen viettänyt joulua, syönyt (huonolla omallatunnolla) aivan liikaa, syönyt vielä hieman lisää, enkä ole juurikaan harrastanut mitään liikuntaa sekä ahminut suklaata. Lisäksi hevoseni on nyt kipeänä (asia joka teitä tuskin kiinnostaa) eli on mieli hieman maassa muutenkin.

En voi sanoa että jouluni olisi ollut aivan kamala, hyvä se ei kuitenkaan missään nimessä ollut. Odotukseni olivat ehkä hieman liian korkeella ja kun lopulta ehkä olisin päässyt joulufiilikseen huomasinkin, että joulu on jo ohi. Hyvinkin tyypillistä. Minun pitäisi oppia elämään tässä hetkessä ja nauttimaan siitä. Olen ylivoimaisen hyvä keksimään kaikkea murehdittavaa. Lisäksi en voi sanoa että sain mitään kivoja joululahjoja, en saanut mitään mitä olin toivonut. Eihän ne lahjat ole ne tärkeimmät, mutta mua harmittaa kuitenkin.
Parasta joulussa oli tavallista lyhyemmät mainoskatkot elokuvien ja Simpsoneiden välissä. Se sai minut hetkeksi hymyilemään. Onneksi meillä ei mennyt sähköjä poikki kun vaan tunniksi. Tallilta ne oli pois kaks vuorokautta.

Mä oon nukkunut jotenkin tosi huonosti nää kaikki yöt. Mulla kestää tosi kauan nukahtaa ja yölläkin herään tosi monta kertaa. Toissa yönä näin sitä patsi unta jostain onnettomuudesta. Yritin soittaa hätänumeroon, mutta sieltä ei vasattu kun linjat olivat ylikuormittuneita myrskyn takia. Kukaan muukaan ei halunnut auttaa. Siinä unessa mun teki mieli hypätä katolta kun en voinut tehdä mitään. 

Parempi vaan etten kirjoita tähän enää mitään. Koko tässä postauksessa ei oo mitään järkeä. Taidan palata kirjoittelemaan vasta sitten kun keksin ihan oikeasti jotain kiinnostavaa postattavaa. Anteeksi.

I just want to have a perfect christmas

Eipä mulla taaskaan ole oikein mitään järkevää kirjoiteltavaa. Mulla on ollut tämä ja ehkä jo viime viikko vähän semmoinen hassu ja tyhjä olo. Mä en ole iloinen, en ole ollut surullinen enkä vihainenkaan. Tuntuu vähän siltä kuin olisin elänyt lasipallon sisällä ja multa olisi viety mun omat ajatukset pois. Sieltä mä olen sitten seuraillut muita ihmisiä, maailman menoa ja joulun valmisteluja.

Enää kaksi yötä jouluun. Ei yhtään tunnu siltä. Mistä mä saisin kaivettua esiin joulufiiliksen. Sen saman tuntee jonka tunsin kun olin pieni. Toivoisin vielä olevani pieni lapsi joka aidosti uskoo Joulupukkiin. Minua ihan hävettää ja minulla on huono omatunto kun mietin kuinka paljon lahjoja oikeasti sain pienenä. Lapsi joka ei malta olla avaamatta kaikki joulukalenterin luukkuja heti ensimmäisen viikon aikana.

Tänä vuonna mulla oli joulukalenteri. Se oli kamala. Mä avasin ja söin kolme luukkua, yhden avasi mun kaveri. Loput keksin laittaa suklaamuffinseihin jotka leivoin kavereille.
Mä tunnustan omaavani hieman perfektionismin piirteitä ja tietysti haluaisin että joulusta tulisi täydellinen. Mulla on aina ollut liian kovat odotukset joulun suhteen ja pelkään edelleenkin pettyväni. Tavallaan haluaisin piiloutua komeroon koko jouluksi. Eläisin pelkällä teellä ja parilla piparilla koko loman.

Mua todellakin pelottaa että mä lihon aivan hirveästi. Meillä on jouluna aina ihan tosi paljon ruokaa. Aion kylläkin nauttia kaikista ruoista, mutta pelkään etten pysy rajoittamaan syömisiäni. Näytän jo nyt mursulta, uskallan varmaan punnita itseni vasta kuukauden päästä.

Mä tiedän ettei mun olisi vielä pitänyt avata mun kavereilta saamiani lahjoja, mutta en olisi jaksanut pakata kaikkia mukaan mökille jossa vietämme joulua. Tänä vuonna mä sain oikeasti kivoja lahjoja mun ystäviltä. Ilahduin oikeasti ja tulin ihan hyvälle tuulelle.
Mun oli tarkoitus nyt paketoida mun vanhempien lahjat, mutten löytänyt mistään semmoista läpinäkyvää teippiä. Mun on siis pakko lähteä huomenna kauppaan vaikken todellakaan haluaisi. Mua vaan alkaa ahdistaa kaikki ne ihmiset eikä se yhtään auta että kaikki ovat tosi huonolla tuulella kun joutuvat jonottamaan kassoille. En todellakaan tiedä miten mä selviän hengissä kotiin.

neljä yötä jouluun

Mä en ymmärrä miksei mua väsytä. Tavallaan olen tosi uupunut, mutta tiedän etten saisi kuitenkaan unta vaikka nytten yrittäisinkin. Taidan käydä vähän ylikierroksilla, enkä tiedä miksi. Eikä tää tietokoneella olo taida auttaa. Sama juttu oli viime yönä. Menin varmaan kolme tuntia ennen kun mä nukahdin. Ja huomenna pitäis vielä jaksaa mennä kouluun. Ja illalla vielä kirkkoon. Miksei mullakin voi jo alkaa loma?

Syömisistä mä en nyt oikein jaksa puhua. Olen kuitenkin taas vähän laihtunut. Sain rastittaa uuden saavutuksen tohon laatikkoon. Pelkään vain tämän olevan väliaikaista. Pelkään lihovani jouluna sata kiloa. Minua pelottaa tosi paljon. minun pelottaa etten pysty hallitsemaan syömisiäni.

anteeksi taas tämmöinen lyhyt postaus. Tuntuu etten saa mitään aikaiseksi. anteeksi

pullahiiri

Pyydän jo nyt anteeksi että tästä tulee lyhyt pikapostaus.

Halusin vain tulla kertomaan teille kuinka tärkeitä te mulle ootte. Teidän ihanat kommenttinne ilahduttavat mua joka kerta. Ja teidän omia blogeja on tosi kiva lukea. Ja vain se, että tiedän että olette siellä ruudun toisella puolen auttaa mua jaksamaan eteenpäin. Kiitos. 

Tämän päivän syömiset on menny ihan ala-arvoisesti. Oon syönyt varmaan miljooona kaloria. Vatsa on aivan täynnä, siihen sattuu ja tunnen rasvan kerääntyvän kehooni. Ja mä en vitsaile. Mä olen oikeasti syönyt tosi paljon. Riisipuuroa, pullaa, leipää, piparitaikinaa, vähän ranskanpastilleja... eli en edes oikeaa ruokaa. Kaikki nää  päivänturhat kalorit ovat tulleet sokerista, rasvasta ja hiilareista. Jes, oon kyl niin onnistunut.

No eipä mulla nyt oikein mitään muuta asiaa ole. Pää on täynnä ajatuksia joita en vaan saa kirjoitettua vaikka ehkä haluaisinkin.

Öitä rakkaat. Toivottavasti onnistutte paremmin kuin minä.

hyvä paha päivä

Mä en oikein tiedä mistä aloittaisin. Tää päivä on ollut sekä huippu hyvä, että tosi kamala. Mulla on tällä hetkellä tosi sekava olo, en varmaan onnistu nukahtamaan vielä moneen tuntiin. Onneksi mä aloitan vasta yhdeltätoista.

Syömiset meni tänään melkeinpä loistavasti. Aamulla mä en syöny sitä mandariinia (eli join vain teetä) ja unohdin sitten ottaa yhen mukaan kouluun niin kuin olin suunnitellut. Lounaalla otin siten lautaselleni jotain kreikkalaista laatikkojuttua mut söin vain siitä pari herkkusienenpalaa. Illalla joulujuhlassa vähän ällöttävää riisipuuroa, glögiä ja kolme palaa suklaata. Välipalaksi päivän aikana söin kuitenkin kolme mandariinia ja pienen palan ruisleipää.
Koko päivän kalorisaldo siis reilusti laskettuna vähän päälle 500kcal. Toivottavasti paino olisi aamuun mennessä laskenut. Muuten mä hirtän itteni.

Tänään mä myös onnistuin ostaa vähän joululahjoja. Välillä mä kyllä meinasin tuskastua kun kahden ensimmäisen tunnin aikana olin löytänyt yhdelle mun kavereista lahjan. Kyllä mä sitten lopulta ostin enemmänkin ja enää mulla on vaan ostamatta yhelle mun kaverille ja mun isälle. Se onkin sitten vähän haastavampi tapaus.

Sitten vähän ikävimpiin asioihin.
Mä puhuin tänään mun yhen kaverin kanssa. Oikeastaan me ollaan tunnettu sen kanssa jo tarhasta lähtien. Mä vahingossa lipsautin ja kerroin kuinka huono olla mulla on. Sit se näki myös viillot mun ranteessa. Syömisjutuista mä en kertonut mitään, muutenkin mä vaan istuin enimmäkseen hiljaa ja se yritti jutella ja lohduttaa. Mä en todellakaan kaipaa mitään sääliä tai erityiskohtelua. Siksi on parempi ettei kukaan muu saa tietää. Mä vaan pelkään et se kertoo viel sen bestikselle.
Nyt mua kaduttaa tosi paljon et mä avauduin tällä tavalla. Miksi mä oon näin tyhmä? Miksi mä en voi vaan käyttäytyä niin kuin muut.

Mukavaa viikonloppua teille

The quiet scares me 'cause it screams the truth

Nyt mä otan kyllä itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan oikeasti postauksen. Tunnen itseni nii kamalaksi kun olevavinaan ei ole ollut aikaa kirjoitella. Olen jo monta kertaa aloitellut uutta postausta, mutten ole päässyt kahta riviä pidemmälle.




Eikä tästäkään postauksesta tule nyt varmaan mitään. Mua väsyttää, mä inhoan itseäni, on huono mieli ja lisäksi mulla on jo ollut yli kolme tuntia omituista päänsärkyä.
Mä en halua mennä huomenna kouluun. Neljä tuntia tuskaa ja illalla vielä joulujuhla.

Täytyy myöntää, että mä oon vähän pettynyt mun edellisen jakson numeroihin. Mä tiedän olevani perfektionisti ja tietysti haluaisin saada kaikista aineista kympin, mut tällä hetkellä mä en vaa jaksa. Koulu ei kiinnosta mua pätkääkään.
Matikka 7, ussa 6, psykologia 8, saksa 8 ja terveystieto 10. Mä en tajuu et mä oikeasti sain kympin. Mä en edes kunnolla lukenut kokeeseen ja olisin ollut ihan tyytyväinen ysiinkin. Voi opettaja kunpa tietäisit mun syömispelleilyt, ei niillä kuuluis kymppiä saada. Muistan vieläkin kun puhuimme kuinka vertavaluvat haavat pitäis ommella. Vedin hupparin hihan äkkiä ranteeni suojaksi.

Apua. Vähän reilu viikko jouluun. Mä en halua. Tulis edes lunta niin löytäisin ehkä kaapin nurkasta mun joulufiiliksen. Mä en ole edes ehinyt ostaa vielä mitään joululahjoja. Kerrankin mulla on rahaa niin että saisin ostettua mun vanhemmille jotain kivaa, mutta nyt en keksi mitään. Kavereillekkin pitäisi keksiä jotain.

Tän viikon syömiset on menny nyt aika lailla huonosti. Aamupalalla olen syönyt tosi vähän tai juonut vain teetä. En ole syönyt koulussa ollenkaan lunasta. Kerran kyllä jouduin syömään haarukallisen kun kaverit pakottivat. Mutta kun pääsen kotiin alkaa juhlat. Syön leipää, pullaa ja suklaata. Mua hävettää. Mikä mulla on? Hieman itsekuria kiitos. Tänään on onneksi mennyt jo vähän paremmin.

Huomenna mä oikeasti aion onnistua. Aamiaiseksi vain teetä. Lounaaksi vettä ja mandariinin, samoin välipalaksi. Illalla meillä on se joulujuhla ja tarjolla on riisipuuroa, pipareita ja glögiä. Annan itselleni luvan syödä puuroa ja juoda glögiä. Enhän mä siihen kuole.

Jos joku mun tutuista huomais jäljet mun ranteessa tai tietäis kaikista mun ajatuksista ja haluaisi mulle apua tuskin jaksaisin edes vastustaa. Mä vaan istuisin hiljaa psykologin tuolilla. Ehkä jossain vaiheessa mun kuori murtuisi ja saisin sanotuksi kaiken. Mutta ei. Syömisistä en puhuisi. Se on mun oma salaisuuteni.
Eikä kukaan huomaa kuinka huono olo mulla on. Ehkä keväällä, kunhan täytän 18, saattaisin hakea apua. En halua huolestuttaa ketään. Mutta tällä hetkellä mä vielä pärjään. Ja mä aioin vielä laihtua. Mä aion vielä onnistua.

long time no seen

Aika on vierähtänyt enkä ole ehtinyt tulla kirjoittelemaan tänne. Mä en ymmärrä. Tällä viikolla on tapahtunut niin paljon ja tuntuu kuitenkin siltä etten ole tehnyt mitään. Paitsi syönyt. Mua hävettää ja harmittaa ja tällä hetkellä inhoan itseäni yli kaiken. Miksi mä teen näin itselleni. Miksi mä en voi lopettaa syömistä?! Olen siis syönyt aivan liika. Tunnen ihran kertyvän vatsaani, lantiolle ja reisiin. Yökyökyök. 

Siksi mä päätinkin laittaa tänne nyt kuvan itsestäni (tietysti ilman naama ja mustavalkoisena ettei kukaan vaan tunnistaisi). Olkaa hyvä ja haukkukaa. Mun pitää oikeasti ottaa itseäni niskasta kiinni. 

Joo... hävettää jo nyt liikaa vaikka vasta kirjoitan tätä... Mun lantio on ihan hirvee, mun vatsa on oikeasti tosi läski, mun käsi näyttää tosi oudolta ja ton neuleen takia mun hartiat näyttää tosi leveiltä. Mä näytän jotenkin tosi kantikkaalta... (anteeksi kuvan laatu)

Mut nyt mun täytyy ihan oikeasti mennä nukkumaan. En tiedä uskallanko tän jälkeen enää tulla postailemaan mitään.

ahma(tti)

Toisin kuin monella teistä, mulla oli tänään koulua. Ei ollu kivaa. Ennen ruokaa sitten livistin koulusta kun en jaksanut mennä itsenäisyyspäivä juhlaan ja yhden henkilön lakkiaisiin.

Voi ei. Mä tunnen itseni nyt niin kamalaksi. Ei mun äiti oikeasti ole niin kamala kuin miltä se ehkä mun edellisen postauksen valituksesta saattoi vaikuttaa. Joo me riidellään aivan liian usein ja musta tuntuu ettei mun vanhemmat oikein ymmärrä mua, mutta on ne kuitenkin mulle tärkeitä.

Tämänkin päivän syömiset on taas menny aika lailla huonosti. Mä olin ajatellut et nyt mä onnistun, mut sit mulla olikin ihan kamala nälkä ja sorruin syömään aamupalaa ja lounasta. Sitten vielä käytiin ulkona syömässä illallista.

Huomenna on kuitenkin vapaapäivä. Onneksi. Oon varmaan kavereiden kanssa ja katotaan jotain leffaa. Mä aion olla ahmimatta. Jos teen muffineja, saan luvan syödä yhden. Taitaa kuitenkin tulla liian kiire etten ehdi.

Tänään yhden kaupan kaupan sovituskopissa otin itsestäni kuvan. Ellei mulla ole huomenna ihan tosi huono päivä saatan ehkä laittaa sen tänne. (Vaikka lupasin itselleni etten kyllä ikinä niin tekisi)

Öitä rakkaat♥

Viestin otsikko

Mä en kestä mun vanhempia. Eteenkään mun äitiä. Kokoajan vaan valitetaan ja haukutaan. Mä en enää jaksa. Tekisi vain mieli ottaa veitsi käteen ja viiltää ranteet auki niiden silmien edessä. Tunnen itseni niin epätoivotuksi. Teen mä niin tai näin niin kaikki on aina väärin. Parempi on vain olla hiljaa ja piiloutua nurkkaan. Ne ei vaan ymmärrä että mulla on muutenkin vaikeaa. Mut en mä voi niille tästä kertoa.

En myöskään ymmärrä miten mun paino on edelleenkin voinut laskea eilisen jäljiltä. Neljään asti olin syönyt vain 80kcal, mut sitten söin varmaan kymmenkertaisen määrän suklaata ja piparitaikinaa ja vähän limuakin. Mä en kestä itseäni. Mut joo, eihän se ruoka heti läskiksi muutu eli kohta varmaan se vaakakin näyttää taas totuuden. Ja tämän päivän syömiset on kyllä mennyt vielä huonommin.

Minua niin ärsyttää kun olen viimeaikoina ollut niin huono bloggaaja. Ajatukset on ihan sekaisin ja kirjoitus ei oikein kulje. Mistä mä löytäisin oikein inspiraatiota?  Blogiin sekä laihduttamiseen. Ei siitä mun lupaamasta erikoispostauksestakaan mitään tule. Tästäkin nyt tuli tosi lyhyt postaus. Ainakin yksi asia on ihan varma. Mun on pakko laihtua ja mä aion onnistua. 

Tästä voisi tulla onnistumisen päivä

Niin, toivottavasti. 

Mun vanhemmat ei oo kotona ja ne tulee takaisin vasta huomenna. Se tarkoittais sitä ettei kukaan ole vahtimassa mitä mä syön. Mä voisin paastota lähes vuorokauden, mut mä tiedän etten onnistuisi siinä. Sitä paitsi mun kaveri tulee meille tänään yöksi. Eli täytyy mun jotain ruokaa sille tarjota. Onneksi mä voin kuitenkin päättää mitä me syödään. Jotain vähäkalorista toivottavasti. Yritän olla syömättä iltaan asti, mutta luulen et syön vielä lounaaksi vähän sipulikeittoa (5dl = 80kcal). Aamiaisen jätin tietysti väliin.
 

Pelkään kuitenkin et mä epäonnistun kaikessa ja sorrun vielä ahmimaan suklaata. Annan kuitenkin itselleni luvan syödä normaalin annoksen iltaruokaa ja vähän jäätelöä. Painoni on kuitenkin vähän laskenut viime punnituskerrasta. Yksi askel lähempänä tavoitettani.

Mun yks kaveri vitsaili mulle tässä yks päivä et mä oon ihan Läkerol addikti. Joo, täytyy myöntää että mä oon niitten suurkuluttaja. Jos on tarve mulla menee noita yks tommonen pakkaus päivässä (harvemmin mä kuitenkaan niitä niin paljon syön). Noista mä en kyllä ikinä jaksa laskee kaloreita. Vaik yhessä on 7kcal ja jos kaikki söis nii se olis melkein 100kcal. Noi vaan on niin hyviä ja hyvä välipala jos tulee nälkä.

Mä en ymmärrä. Nyt on joulukuun kolmas ja ulkona näyttää siltä kuin olisi lokakuu. Mä haluan lunta. Paljon lunta. Sitten mulle voi oikeasti tulla joulufiilis. Mä odotan jo joulua.

Ihanaa viikonloppua teille.

ensimmäinen joulukuuta

Kaikki motivaatio on nyt ihan kateissa. Mä en jaksa keksiä nyt tänne mitään järkevää kirjoitettavaa. Päivä on ollut huono ja mulla on taas paha mieli. Koulussa yritin näyttää iloiselta vaikka uusi jakso on ihan peestä.

Toivottavasti huomenna on parempi päivä. Tuskin kuitenkaan.

ps. hyvää joulukuuta teille

stupid girl

Mistä teitä lukioita oikeen tulee? En todellakaan ymmärrä. Kuka nyt haluaisi luke tämmöisen epäonnistujan juttuja. Muistan kuitenkin kuinka lupasin erikoispostauksen kun minulle tulee ne 10 lukijaa täyteen. Tämä ei nyt ole se, mutta kyllä sitä kehitellään. Olisiko ehdotuksia?

Eli tänään taas epäonnistuin. Totaalisesti. (vaikka päivä muuten oli parempi ja valoisampi kuin pitkiin aikoihin). 1/4 pala pannupizzaa ja 1/4 tavallista pizzaa pelkästään iltaruoaksi. Tietysti söin aamupalaa. lounasta ja välipalaa. EiEiEi. Tämä ei vain käy. Vatsa on ihan liian täynä ja siihen sattuu. Ihan oikein minulle. Mitäs menin syömään.

Huomenna mä oikeasti yritän olla syömättä niin vähän kuin mahdollista. Ei aamupalaa. Ei lounasta. (Pari hedelmää voin kyllä syödä). Saan syödä vähän ennenkuin lähden treeneihin. Enhän halua pyörtyä ja pudota hevosen selästä.

Onneksi mulla ei ole enää huomenna koetta. Menen vasta 12.15 kouluun ja saan jo kokeita takas. Ei kyllä yhtään jaksais. Ihanaa kuitenkin kun saan nukkua hieman pidempään.

Ylihuomenna alkaa sitten joulukuu. Epäonnistumisen kuukausi. Täytyy myöntää että odotan jo joulua. Ja lunta. Haluan ostaa joululahjoja. Ja paketoida ne sitten kauniisti. Minusta on kivempi antaa lahjoja kuin saada niitä.

Olen huomannut että päässäni kulkee usein ajatuksia siitä mitä haluaisin sitten tänne blogiini kirjoittaa. Kun kuitenkin avaan koneen kaikki ajatukset lähtevät tuulen mukaan eikä juttu enää oikein kulje. En oikein saa sanotuksi sitä mitä haluaisin. En saa purettua sitä oikeaa pahaa olo pois.

Kymmenellä kielellä kiitos ihanat♥

peilikuvani nauraa pilkaten

Hahahaa, nauran itselleni päin naama, muutakaan en voi. Elämä ei näytä yhtään sen paremmalta. Tämän päiväinen koe meni päin puuta. Mä inhoan matikkaa. Mä kyllä yritin lukea vähäsen mutta ei ole minun vikani että olen tyhmä.

Viikonlopun ruokasuunnitelmani ei onnistunut lainkaan. En mä nyt onneksi ahminut, mutta söin kuitenkin aivan liikaa. Joku oli kokoajan vahtimassa tai laittamassa ruokaa. Mutta itsehän sen ruuan kurkusta alas laitoin. Kyllä mä vielä onnistun mun paastoamisyrityksissäni, kunhan tulee sopiva hetki.

Yksi tai kaksi (en enää muista) ahdistusitkukohtausta tuli taas koettua. Kuitenkin paino on viikossa pudonnut ihan mukavasti. Matkaa siihen mitä koululääkärillä painoin on vielä hieman. Miten mä tässä välissä annoin itselleni näin käydä? 

Mun itsetunto ja -luottamus on tällä hetkellä ihan nollissa. Mä en luota itseeni ja vähättelen itseäni koko ajan. Eikä kyse ole vain mun ulkonäöstä ja kehosta vaan myös koulunkäynnistä, ratsastuksesta ja ajoharjoittelusta. Tällä hetkellä tuntuu siltä ettei musta ole mihinkään.

Ulkona on jollain tavalla minusta jotenkin ihana ilma. On pimeää ja tuulee, vähän niin kuin mun sisällä. Tekisi mieli mennä kävelyllä, mutta on aivan liian kylmä. Mä tärisen, mulla on villasukat jalassa ja mun kädet on kylmät kuin kuolleella.

Tällä hetkellä haluaisin matkustaa kuuhun. Tuntea itseni kevyeksi. Istuisin ja katselisin maapalloa koko yön.

Tämä päivä oli tuhoon tuomittu

Eilen olin melkein iloinen. En tiedä miksi, mutta oli vaan sellainen rauhallinen olo. En jaksanut sitten lukea saksaa, en mä koko kurssia yhdessä illassa olisi kuitenkan voinut oppia.

Tää päivä on ollut ihan kamala, ihan aamusta asti on ollut huono fiilis. Aamulla mä onnistuin jotenkin sammuttamaan torkun mun kännykästä ja nukahdin. Heräsin kuitenkin viiden minuutin päästä tajuten et mun on pakko lähteä kouluun. Miksi oli pakko herätä? Olisin paljon mielummin jäänyt nukkumaan.

Mä kiirehdin kamalaa vauhtia kouluun ja ehdin just ajoissa, mut meidän opettaja ei ollutkaan vielä tullut. Sit se tuli jotain 10 min myöhässä ja kerto et se oli lähettänyt sen tekemän kokeen sähköpostilla mut et se ei tullut perille. Joo eikun ainetta kirjoittamaan ja saatin jotain ihan typeriä ekstra tehtäviä. Enhän mä mitään osannut kun en ollut lukenu...

Lounaalla sorruin ja söin kauhallisen riisipuuroa ja rusinakeittoa. En jaksa kertoa muita päivän syömisiä mut voin paljastaa et oon syönyt munkin ja tosi paljon kaikkea muuta.

Tällä hetkellä mun kaikki kaverit on jossain bileissä ja mä vaan istun yksin himassa. Että mua vituttaa, kiitos vain kutsusta. Mä en vaan jaksa mun "kavereita" tällä hetkellä. Jos mä järjestän bileet nii kaikkien pitäis saada tulla, sit kun joku muu järjestää mua ei kutsuta.

Miks mun pitäis yrittää näyttää iloiselta kun kukaan ei oikeasti välitä mitä mulle kuuluu ja halua mua mukaan. Mitä väliä kaikella edes on? Ihan sama vaikka mua ei edes olisi. Ei kukaan edes huomaisi jos mä en joku päivä tuliskaan enää kouluun. 
Tajusin että meillä on kotona riittävästi lääkkeitä joilla tän kaiken saisi helposti loppumaan. Niistä tulisi ihan kiva coktaili. Mut mä en oo epätoivoinen. Mä en tekisi mitään niin typerää. Vaikka mä syönkin varmaan liikaa särkylääkkeitä.

Huomiseksi mulla on jonkinlainen suunnitelma. En syö aamupalaa, lounaaksi vain hedelmä ja vähän vihanneksia. Illalla taas sama. Jos pääsen alle 500kcal palkitsen itseni. Jos menee yli, en tiedä vielä...

Joo, tästä ei tullut nyt yhtään hyvä. Enkä mä (taaskaan) edes kirjoittanut niistä asoista mistä mä olisin oikeasti halunnut kertoa.

I fail and fall

Eilinen päivä meni vielä ihan siedettävästi (n. 900kcal) mut tää päivä... mä en voi muuta sanoa kun että inhoan itseäni. Mun rannekkin voi todistaa sen. Mä söin aamupalaa, vähän lohkoperunoita koulussa, pastaa kun tulin kotiin ja lisäksi vielä muffinsin ja korvapuustin ja vielä lisää ruokaa. Tallilla mulle tuli ihan tosi huono olo. Vatsaan sattuu ja tekisi mieli vaan oksentaa.

Mä ajattelin et mun pitäisi ehkä hakea apua. Mut ei vielä, mä en voi ja kun se hetki tulee mä en enää halua. Enkä mä mun syömisvammailuista kertoisi, tuskin mistään muustakaan. Mikä idea siinä siis olisi. Suljen vaan kaiken sisääni. Ihan niin kuin ennen.
Meinasin jo pyytää yhtä kaveria kuuntelemaan mutta onneksi en ehtinyt ja uskaltanut.  
Mä oon niin epäonnistunut. Ei kukaan kuitenkaan ymmärtäisi. Pitäis mua vaan hulluna.

Mä kävin eilen opolla ja otin mun psykologian kurssit pois. Mulla oli tänään koe ja tää kurssi on ollut ihan hirveä. Yhtäkkiä saatettiin puhua syömishäiriöstä ja muista nuorten ongelmista lähes iloiseen sävyyn. Mua alko ihan joka kerta ahdistamaan ja teki vaan mieli juosta ulos luokasta ja piiloutua. Psykologia ei vaan oo mun juttu.

Nyt mulla on siis 76 kurssia valittuna mut multa puuttuu vielä osa esim. historian kursseista. Mä oon jo päättänyt et mä teen lukion ainakin 3,5 vuoteen. Mä ehtisin ehkä tehdä kaikki kurssit mut mä en millään pystyisi kirjoittamaan kaikkea kolmosen keväällä. Ens jaksossa mulla on taas vaan viisi kurssia joista yks on vanhojen tanssit. Mua pelottaa ne jo ihan kamalasti. Mun on vaan pakko olla silloin laiha, mä en voi näyttäytyä tällaisena.

Musta vaan tuntuu et mä oon joku huomiota hakeva teiniangstipaska tän mun syömispelleilyn kanssa. Mä en tiedä mikä mulla on. Mä en jaksa enää keskittyä koulussa ja esittää iloista namaa.
Mä haluan olla laiha ja mä pelkään kuollakseni et mä lihoan. Mun pitää lopettaa tää ruualla pelleileminen ja olla syömättä. Eihän se voi olla niin vaikeaa?

660

teetä
ruisleipää 120 kcal
banaani 100 kcal
pala päärynää 30 kcal
2 karjalanpiirakkaa 280 kcal
keittoa 90 kcal
vähän pastaa

= 660 kaloria

Päivä muuten oli aivan kamala (en jaksa enää alkaa selostaa kaikkea), mutta onneksi onnistuin joten kuten syömisten kanssa. Olisin muuten super tyytyväinen ellen olisi syönyt sitä pastaa ja toista karjalanpiirakka. Huomenna sitten tsemppaan vielä kovemmin. Ja tän koeviikon mä selviän ilman karkkia.

Mukavaa viikkoa teille ihanat ♥

Breaking dawn

Ensin mä aloitan jollain ihan muulla kuin kertomalla mun syömisistä.

Kuten otsikosta voi jo päätellä olin siis viime yönä katsomassa tuon kyseisen leffan. Täytyy myöntää et mä oon twilight kirjojen fani, enkä ole oikeastaan hirveästi innostunut edellisistä leffoista mutta tää oli ihan hyvä. Vinkiksi voisin myös sanoa että leffasta saa vähän thinspoa kun Bellasta tulee hyvinkin laiha.

Nyt täytyy myöntää että vähän kyllä väsyttää. Kotiin tulin puoli kolmen aikaan, onneksi mun ainoa päivän tunti alkoi vasta yhdeltätoista eli sain nukuttua vajaat kuusi tuntia.

Tän viikon syömiset on kyllä mennyt ihan perseelleen. oon syönyt aivan liian paljon herkkuja enkä ole uskaltanut käydä punnitsemassa itseäni. Mä en millään kehtaa kertoa mitä kaikkea mä oon suuhuni pistänyt. Mä niin inhoan itseäni. Mun ajatukset on ihan sekaisin, mä en enää edes kunnolla tiedä kuka mä oon. Mitä väliä sillä on jos mä syön? Mä olisin varmaan ihan yhtä onnellinen tai onneton jos mä painaisin 100kg kun mitä mä oon nyt. Melkein kaikki mun ajatukset pyörii ruoan ja syömisen ympärillä ja se vie melkein mun kaikki voimat.

Tänäänkin mä istuin pesuhuoneen lattialla kokoamassa itseäni itkukohtauksen jäljiltä joka tällä kertaa ei kuitenkaan liittynyt mitenkään syömisiin. Mä haluaisin vaan pystyä puhumaan jollekkin mun ongelmista. Mut en mä voi puhua kellekkään. Onneks kukaan ei oo nähnyt punaisi jälkiä mun ranteessa. Onneksi mulla kuitenkin on tämä blogi. 

Ja kaiken kukkuraksi mun vanhojen mekko tuli eilen postissa. Mä en oikein tiedä mitä sanoa... Se on kyllä kaunis mutta, se ei ole ollenkaan sen värinen kuin mä halusin. Mä tahdoin tumman lilan mekon, toi on hempeän vaalea. Mä näytän siinä ihan possulta. En taida kehtaa laittaa sitä enää päälle.

mä niin haluaisin näyttää tältä

Anteeksi että tuli niin sekava teksti mut mua väsyttää ja mä aijon nyt mennä nukkumaan.

Väsyttää, en tiedä jaksanko mä enää

 Mistä teitä lukijoita oikein tulee? Mä en ymmärrä miten mun blogi voi ylipäätänsä kiinnostaa ketään. Ajattelin vähän et kunhan mä saan kymmenen lukijaa voisin tehdä jonkun erikoispostauksen. Mistä, sitä en ole vielä ihan päättänyt.

Mistä noita jalkoja voi ostaa?

Tämä on ihan kamlaa. Mä en enää kestä itseäni. Mä en vaan voi elää itseni kanssa tällaisena kun oon. Mä punnitsin eilen illalla itseni. Vaaka näytti isointa luku ikinä. Tein saman taas tänä aamuna. Eroa vain parisataa grammaa parempaan päin. Miten tässä on käynyt näin? Munhan piti laihtua eikä lihoa. Vittuvittuvittu. Jos mä lihon enää yhtään niin mä oon joku vitun normaalipainoinen. Mä en halua. Mä en saa.

Mun pitäis varmaan hakea apua tähän mun syöpöttelyyn ja ahmimiseen. Mä en ymmärrä miten mä voin epäonnistua näin pahasti.

Mulla oli uusi parempi suunnitelma jonka mä tein sunnuntaina. Mä päätin et  tänään mä ryhdistäydyn.  Mun pitäisi vähän ja usein niin etten sorru herkutteluun. Kun mä alan syömään mun vaan on niin vaikea lopettaa. Tavoitteena olisi syödä 800-900 kaloria, mutta tärkeintä on että se pysyy alle tuhannen. Ulkona on pakko käydä, vaikka sitten vaan lyhyellä kävelyllä. Vaikka mä käyn ratsastamassa viisi kertaa viikossa niin se ei vielä riitä mihinkään. Mun pitäisi liikkua paljon enemmän.

Tietysti mä epäonnistuin heti maanantaina. En syöny aamupalaa enkä lounasta. Tulin sitten kotiin ja söin banaania ja leipää välipalaksi. Päivällistäkin onnistuin syömään semmoisen normaalin ihmisen annoksen. Sitten sainkin tietää et me lähdetään mun kummitädille kahville. Mä olin ihan silleen että mitä? Maanantai-iltana? Mun vatsa oli ihan täynnä mut kuitenkin mä söin siellä vielä vaikka kuinka paljon. Kun pöytä oli täynnä herkkuja. Olen niin helvetin heikko etten pysty vastustamaan ruokaa.

Eilen eli tiistaina mä skippasin aamupalan ja lounaaksi söin kaks omppua ja kaks ruisleipää. Heti kun mä pääsin kotiin mä aloin heti syömään. Mulla oli ollu kooko päivän ihan kamala olo, väsytti ja heikotti ja mä palelin ja tärisin sisällä vaikka mulla oli takki päällä. En enää edes muista mitä kaikkea tuli syötyä, mutta päivän ainakin kruunasi suklaajätelö ja kakkupala.

Tänään mulla piti olla se uskonnon esitelmä roskaruuasta. Mä en vaan jaksanut mennä kouluun pitämään sitä joten mä lintsaan. Onneksi äiti suostui laittaa mun luokanvalvojalle viestin et mä oon kipee. Mua vaan vituttaa uskonto ja koko se projekti. Mä en jaksa selittää koko tarinaa, mutta mun kaveri jonka kanssa mun piti tehä tota on ollu jo monta päivää "kipee" eikä se lähetti mulle vasta tänä aamuna sen osan koko esitelmästä vaikka se piti jättää sisään jo yli viikko sitten... Me varmaan saadan vitoset ku ei esitellä sitä, mut ihan sama, kunhan mä pääsen kurssista läpi.

Tämänkin päivä syömiset on alkanu tosi hienosti. Aamupalaksi ruisleipä ja teetä, lounaaksi alle desi jotain thai keittoa ja sit ISO jättikorvapuusti. Mä olen s.ä.ä.l.i.t.t.ä.v.ä...

Tavallaan mä kaipaan jo talvea. Mä haluan kävellä iso untuvatakki päälle, Uggsit jalassa ja pipo päässä kaupungilla katsomassa kauppojen jouluikkunoita. Mut mä en kuitenkaan odota joulua, ainakaan vielä.

Anteeksi että tästä tuli tämmöinen kilometripostaus. Puolet mun mieltä painavista asioista jäi tästä kuitenkin pois. Näin käy kun ei ehdi kirjoitella mitään vähän aikaan.

I'm fatfatfatfat

Taas tuli ahmittua. Hävettää. Olen oikeasti hirveä ahmatti ja possu.

Kaksi lihapasteijaa, keksi, monta palaa pullapitkoa, jälkkäriä ja pelkään että reilusti yli puoli pussia sipsejä ja tietenkin ihan tavallista ruokaa lounaaksi ja illalliseksi. Mä oon läski. Mä en ymmärrä mikä muhun meni. Mä vaan söin ja söin ja söin. Ja miksi piti mennä ostamaan ne sipsit!? Huomennaki varmaan syödään kakkua isänpäivän kunniaksi.

Huomenna mä teen suunnitelman ensi viikolle ja mun on pakko noudattaa sitä tai mä rankaisen itseäni jollain tavalla.

Mut oli vaan pakko tulla kertomaan tää vaikka mua hävettää. Mä en saa enää tehdä näin.

11/11/11

Miten ihmeellinen päivämäärä. Me vietettiin sitä koulussa kello 11:11.

Jaahas, tämä päivä ei nyt sitten mennyt ihan putkeen. Olen pettynyt itseeni. 

Aamupalaksi teetä ja iso vaalea karjalanpiirakka (160 kcal), lounaaksi viisi vetistä pinaattilettua puolukkahillolla ja illalliseksi pieni peruna ja lohta (en tiedä ollenkaan kuinka paljon). Eikä tässä tietenkään ollut vielä kaikki. Lisäksi munkki, rivi suklaata, pala vaaleaa leipää, rivisuklaata, Kismet marianne ja kuivattuja aprikooseja. Mä vaan inhoan itseäni. Mun ruuansulatus on aika sekaisin kaikesta epäsäännöllisestä syömisestä. Ensin mä syön tosi vähän ja kohta ahmin. Herkuttelun voisi kyllä jättää pois.

Tänään mä harjoittelin autolla ajamista mun isän kanssa. Siitä ei taida tulla mitään. Mä istuin varmaan 10min ja vaan mökötin kun mä suutuin. Kyllä se sit lopulta meni ihan hyvin, onnistuin tekemään hyviä liikkeellelähtöjä ja vaihtamaan vaihteita. Ehkä mä vielä joku päivä opin.

Lisäksi mä jouduin lähtemään mukaan mökille. Onneksi mulla on mokkula et mä saan tän kirjoitettua mut netti on ihan tooosi hidas… ja huomenna mä oon koko päivän jossain koulutuksessa.

Sunnuntaina on isänpäivä. Mä en oo vieläkää hankkinut lahjaa tai korttia. Mitä isälle voi oikein antaa lahjaksi?

Tulipas taas tylsä postaus ihan ilman kuviakin. Mut halusin tulla kirjoittelemaan jotain tän hienon päivämäärän kunniaksi.

Ciao Bella!

Anteeksianteeksianteeksi… Olen epäonnistuja, mut nyt mä haluan oikeasti laihtua.

Mua harmittaa niin paljon etten ole ehtinyt kirjoittelemaan tänne mitään sen mun matkan jälkeen. Koulussa vaan on ollut niin paljon tekemistä ja mua on väsyttänyt tosi paljon. Mä en vaan jaksa tätä Suomen harmaata säätä, nyt tulikin yhtäkkiä niin kylmä. Mä vaan haluaisin lentää takaisin Roomaan.

 

Mun matka oli siis ihan onnistunut (ellei ruokailuja lasketa) ja Rooma on aivan ihana kaupunki. Kaikki ne nähtävyydet ja kaupat, ihmiset ja jäätelö. Ei saa ajatella jäätelöä. Läskiläski. Nyt mä myös muistin yhden niistä syistä etten mä lähtenyt vaihto-oppilaaksi. Mulla ei olisi ollut mitään syytä palata takaisin Suomeen, joka ei vaan oikein sovi mulle.

Kun mä pääsin kotiin maanantai-iltana mun jalat oli ihan kipeinä kaikesta kävelemisestä. Me käveltiin varmaan yhdeksän tuntia joka päivä. Kamerassakin yli 300 kuvaa.
Sää oli paljon parempi kuin mitä luvattiin, perjantaina paistoi aurinko ja lämmintä oli noin 20 astetta 

Shoppailtuakin tuli jonkin verran. Rahat meni vain sen takia että ostin Guess laukun ja lompakon. Pari paitaa ja toppia ostin myös, mua vaan alkoi niin ahdistaa siellä sovituskopissa kun ne italialaiset koot ovat niin pieniä. Mua niin hävetti olla tämmöinen mursu. Mut onneksi mä sain kuitenkin sen laukun. Tuliaisiksi kavereille mä ostin suklaata. Valitettavasti mä myös maistoin siitä kaksi palaa.

Ruokailun suhteen mä vaan epäonnistuin täysin. Italialainen aamiainen on vaan jotain niin kamalaa. Hirveästi vaan kaikkea makeaa, croissanteja ja kakkuja. Mä yritin syödä niin vähän kuin mä pystyin mut kuitenkin söin aivan liikaa. Pizzaa ja pastaakin tuli syötyä. Mielestäni italialainen ruoka on yliarvostettua, miksi mä kuitenkin söin niin paljon?  Kaloreita tuli päivittäin varmaan (reilusti) yli 2000 ja mä lihoin matkalla pari kiloa. H.Ä.V.E.T.T.Ä.Ä. Se jäätelö oli vaan niin namia.

Mut tänään ja eilen mun syömiset on mennyt aika hyvin. Eilen (reilusti yläkanttiin laskettuna) 700kcal. Tänään epäonnistuin ja söin pari palaa suklaata ja iltaruuan johdosta ehkä noin 1000 kaloria. Molempina päivinä kävin ratsastamassa. Kuitenkin tuntuu siltä että söin tänään ihan liikaa. Ja eilen meinasin melkein oksentaa treenien jälkeen. En siis tarkoituksella enkä tiedä miksi.

Mun kaverit tänään ja koulussa valitti kun mä en syönyt mitään lounaaksi. Mä vaan valitin ettei ruoka ollut hyvää. Huomenna mun ei tarvitse syödä koulussa kun mulla on vaan psykologiaa.  En oo käynyt tänään vaa’alla, mutta viimeksi olin jo onnistunut laihtumaan 0,7 kg matkan lihomisista. Pelkään vaan että ne oli vaan nesteitä mitä nyt lähti ja mä oon oikeasti lihonut. 

Mä oon päättänyt onnistua, vaikka mä epäonnistuisin sata kertaa. Mun on vaan pakko.

Anteeksi et tuli niin sekava postaus. Mulla vaan on niin paljon asioita mitä mä haluaisin sano, mut en kuitenkaan saa niitä kirjoitettua. Kaikki mun päässäkin on niin sekavaa.