epäonnistunut

Mitä mä teen? Miksi mä olen tämmöinen epäonnistunut läski?? Kunpa osaisin edes vähän rajoittaa tätä mun syömistä. Mitä väliä tällä kaikella oikeastaan on? Olisinko yhtään sen onnellisempi vaikka laihtuisinkin. Mitä väliä sillä on jos vaikka painaisinkin sata kiloa. Voisin yhtä hyvin ahmia vatsani täyteen ruokaa kunnes se halkeaisi ja kuolisin. Tuo ei kuitenkaan ole varmaan kovinkaan todennäköistä.

Anteeksi hiljaiseloni. Olen viettänyt joulua, syönyt (huonolla omallatunnolla) aivan liikaa, syönyt vielä hieman lisää, enkä ole juurikaan harrastanut mitään liikuntaa sekä ahminut suklaata. Lisäksi hevoseni on nyt kipeänä (asia joka teitä tuskin kiinnostaa) eli on mieli hieman maassa muutenkin.

En voi sanoa että jouluni olisi ollut aivan kamala, hyvä se ei kuitenkaan missään nimessä ollut. Odotukseni olivat ehkä hieman liian korkeella ja kun lopulta ehkä olisin päässyt joulufiilikseen huomasinkin, että joulu on jo ohi. Hyvinkin tyypillistä. Minun pitäisi oppia elämään tässä hetkessä ja nauttimaan siitä. Olen ylivoimaisen hyvä keksimään kaikkea murehdittavaa. Lisäksi en voi sanoa että sain mitään kivoja joululahjoja, en saanut mitään mitä olin toivonut. Eihän ne lahjat ole ne tärkeimmät, mutta mua harmittaa kuitenkin.
Parasta joulussa oli tavallista lyhyemmät mainoskatkot elokuvien ja Simpsoneiden välissä. Se sai minut hetkeksi hymyilemään. Onneksi meillä ei mennyt sähköjä poikki kun vaan tunniksi. Tallilta ne oli pois kaks vuorokautta.

Mä oon nukkunut jotenkin tosi huonosti nää kaikki yöt. Mulla kestää tosi kauan nukahtaa ja yölläkin herään tosi monta kertaa. Toissa yönä näin sitä patsi unta jostain onnettomuudesta. Yritin soittaa hätänumeroon, mutta sieltä ei vasattu kun linjat olivat ylikuormittuneita myrskyn takia. Kukaan muukaan ei halunnut auttaa. Siinä unessa mun teki mieli hypätä katolta kun en voinut tehdä mitään. 

Parempi vaan etten kirjoita tähän enää mitään. Koko tässä postauksessa ei oo mitään järkeä. Taidan palata kirjoittelemaan vasta sitten kun keksin ihan oikeasti jotain kiinnostavaa postattavaa. Anteeksi.

I just want to have a perfect christmas

Eipä mulla taaskaan ole oikein mitään järkevää kirjoiteltavaa. Mulla on ollut tämä ja ehkä jo viime viikko vähän semmoinen hassu ja tyhjä olo. Mä en ole iloinen, en ole ollut surullinen enkä vihainenkaan. Tuntuu vähän siltä kuin olisin elänyt lasipallon sisällä ja multa olisi viety mun omat ajatukset pois. Sieltä mä olen sitten seuraillut muita ihmisiä, maailman menoa ja joulun valmisteluja.

Enää kaksi yötä jouluun. Ei yhtään tunnu siltä. Mistä mä saisin kaivettua esiin joulufiiliksen. Sen saman tuntee jonka tunsin kun olin pieni. Toivoisin vielä olevani pieni lapsi joka aidosti uskoo Joulupukkiin. Minua ihan hävettää ja minulla on huono omatunto kun mietin kuinka paljon lahjoja oikeasti sain pienenä. Lapsi joka ei malta olla avaamatta kaikki joulukalenterin luukkuja heti ensimmäisen viikon aikana.

Tänä vuonna mulla oli joulukalenteri. Se oli kamala. Mä avasin ja söin kolme luukkua, yhden avasi mun kaveri. Loput keksin laittaa suklaamuffinseihin jotka leivoin kavereille.
Mä tunnustan omaavani hieman perfektionismin piirteitä ja tietysti haluaisin että joulusta tulisi täydellinen. Mulla on aina ollut liian kovat odotukset joulun suhteen ja pelkään edelleenkin pettyväni. Tavallaan haluaisin piiloutua komeroon koko jouluksi. Eläisin pelkällä teellä ja parilla piparilla koko loman.

Mua todellakin pelottaa että mä lihon aivan hirveästi. Meillä on jouluna aina ihan tosi paljon ruokaa. Aion kylläkin nauttia kaikista ruoista, mutta pelkään etten pysy rajoittamaan syömisiäni. Näytän jo nyt mursulta, uskallan varmaan punnita itseni vasta kuukauden päästä.

Mä tiedän ettei mun olisi vielä pitänyt avata mun kavereilta saamiani lahjoja, mutta en olisi jaksanut pakata kaikkia mukaan mökille jossa vietämme joulua. Tänä vuonna mä sain oikeasti kivoja lahjoja mun ystäviltä. Ilahduin oikeasti ja tulin ihan hyvälle tuulelle.
Mun oli tarkoitus nyt paketoida mun vanhempien lahjat, mutten löytänyt mistään semmoista läpinäkyvää teippiä. Mun on siis pakko lähteä huomenna kauppaan vaikken todellakaan haluaisi. Mua vaan alkaa ahdistaa kaikki ne ihmiset eikä se yhtään auta että kaikki ovat tosi huonolla tuulella kun joutuvat jonottamaan kassoille. En todellakaan tiedä miten mä selviän hengissä kotiin.

neljä yötä jouluun

Mä en ymmärrä miksei mua väsytä. Tavallaan olen tosi uupunut, mutta tiedän etten saisi kuitenkaan unta vaikka nytten yrittäisinkin. Taidan käydä vähän ylikierroksilla, enkä tiedä miksi. Eikä tää tietokoneella olo taida auttaa. Sama juttu oli viime yönä. Menin varmaan kolme tuntia ennen kun mä nukahdin. Ja huomenna pitäis vielä jaksaa mennä kouluun. Ja illalla vielä kirkkoon. Miksei mullakin voi jo alkaa loma?

Syömisistä mä en nyt oikein jaksa puhua. Olen kuitenkin taas vähän laihtunut. Sain rastittaa uuden saavutuksen tohon laatikkoon. Pelkään vain tämän olevan väliaikaista. Pelkään lihovani jouluna sata kiloa. Minua pelottaa tosi paljon. minun pelottaa etten pysty hallitsemaan syömisiäni.

anteeksi taas tämmöinen lyhyt postaus. Tuntuu etten saa mitään aikaiseksi. anteeksi

pullahiiri

Pyydän jo nyt anteeksi että tästä tulee lyhyt pikapostaus.

Halusin vain tulla kertomaan teille kuinka tärkeitä te mulle ootte. Teidän ihanat kommenttinne ilahduttavat mua joka kerta. Ja teidän omia blogeja on tosi kiva lukea. Ja vain se, että tiedän että olette siellä ruudun toisella puolen auttaa mua jaksamaan eteenpäin. Kiitos. 

Tämän päivän syömiset on menny ihan ala-arvoisesti. Oon syönyt varmaan miljooona kaloria. Vatsa on aivan täynnä, siihen sattuu ja tunnen rasvan kerääntyvän kehooni. Ja mä en vitsaile. Mä olen oikeasti syönyt tosi paljon. Riisipuuroa, pullaa, leipää, piparitaikinaa, vähän ranskanpastilleja... eli en edes oikeaa ruokaa. Kaikki nää  päivänturhat kalorit ovat tulleet sokerista, rasvasta ja hiilareista. Jes, oon kyl niin onnistunut.

No eipä mulla nyt oikein mitään muuta asiaa ole. Pää on täynnä ajatuksia joita en vaan saa kirjoitettua vaikka ehkä haluaisinkin.

Öitä rakkaat. Toivottavasti onnistutte paremmin kuin minä.

hyvä paha päivä

Mä en oikein tiedä mistä aloittaisin. Tää päivä on ollut sekä huippu hyvä, että tosi kamala. Mulla on tällä hetkellä tosi sekava olo, en varmaan onnistu nukahtamaan vielä moneen tuntiin. Onneksi mä aloitan vasta yhdeltätoista.

Syömiset meni tänään melkeinpä loistavasti. Aamulla mä en syöny sitä mandariinia (eli join vain teetä) ja unohdin sitten ottaa yhen mukaan kouluun niin kuin olin suunnitellut. Lounaalla otin siten lautaselleni jotain kreikkalaista laatikkojuttua mut söin vain siitä pari herkkusienenpalaa. Illalla joulujuhlassa vähän ällöttävää riisipuuroa, glögiä ja kolme palaa suklaata. Välipalaksi päivän aikana söin kuitenkin kolme mandariinia ja pienen palan ruisleipää.
Koko päivän kalorisaldo siis reilusti laskettuna vähän päälle 500kcal. Toivottavasti paino olisi aamuun mennessä laskenut. Muuten mä hirtän itteni.

Tänään mä myös onnistuin ostaa vähän joululahjoja. Välillä mä kyllä meinasin tuskastua kun kahden ensimmäisen tunnin aikana olin löytänyt yhdelle mun kavereista lahjan. Kyllä mä sitten lopulta ostin enemmänkin ja enää mulla on vaan ostamatta yhelle mun kaverille ja mun isälle. Se onkin sitten vähän haastavampi tapaus.

Sitten vähän ikävimpiin asioihin.
Mä puhuin tänään mun yhen kaverin kanssa. Oikeastaan me ollaan tunnettu sen kanssa jo tarhasta lähtien. Mä vahingossa lipsautin ja kerroin kuinka huono olla mulla on. Sit se näki myös viillot mun ranteessa. Syömisjutuista mä en kertonut mitään, muutenkin mä vaan istuin enimmäkseen hiljaa ja se yritti jutella ja lohduttaa. Mä en todellakaan kaipaa mitään sääliä tai erityiskohtelua. Siksi on parempi ettei kukaan muu saa tietää. Mä vaan pelkään et se kertoo viel sen bestikselle.
Nyt mua kaduttaa tosi paljon et mä avauduin tällä tavalla. Miksi mä oon näin tyhmä? Miksi mä en voi vaan käyttäytyä niin kuin muut.

Mukavaa viikonloppua teille

The quiet scares me 'cause it screams the truth

Nyt mä otan kyllä itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan oikeasti postauksen. Tunnen itseni nii kamalaksi kun olevavinaan ei ole ollut aikaa kirjoitella. Olen jo monta kertaa aloitellut uutta postausta, mutten ole päässyt kahta riviä pidemmälle.




Eikä tästäkään postauksesta tule nyt varmaan mitään. Mua väsyttää, mä inhoan itseäni, on huono mieli ja lisäksi mulla on jo ollut yli kolme tuntia omituista päänsärkyä.
Mä en halua mennä huomenna kouluun. Neljä tuntia tuskaa ja illalla vielä joulujuhla.

Täytyy myöntää, että mä oon vähän pettynyt mun edellisen jakson numeroihin. Mä tiedän olevani perfektionisti ja tietysti haluaisin saada kaikista aineista kympin, mut tällä hetkellä mä en vaa jaksa. Koulu ei kiinnosta mua pätkääkään.
Matikka 7, ussa 6, psykologia 8, saksa 8 ja terveystieto 10. Mä en tajuu et mä oikeasti sain kympin. Mä en edes kunnolla lukenut kokeeseen ja olisin ollut ihan tyytyväinen ysiinkin. Voi opettaja kunpa tietäisit mun syömispelleilyt, ei niillä kuuluis kymppiä saada. Muistan vieläkin kun puhuimme kuinka vertavaluvat haavat pitäis ommella. Vedin hupparin hihan äkkiä ranteeni suojaksi.

Apua. Vähän reilu viikko jouluun. Mä en halua. Tulis edes lunta niin löytäisin ehkä kaapin nurkasta mun joulufiiliksen. Mä en ole edes ehinyt ostaa vielä mitään joululahjoja. Kerrankin mulla on rahaa niin että saisin ostettua mun vanhemmille jotain kivaa, mutta nyt en keksi mitään. Kavereillekkin pitäisi keksiä jotain.

Tän viikon syömiset on menny nyt aika lailla huonosti. Aamupalalla olen syönyt tosi vähän tai juonut vain teetä. En ole syönyt koulussa ollenkaan lunasta. Kerran kyllä jouduin syömään haarukallisen kun kaverit pakottivat. Mutta kun pääsen kotiin alkaa juhlat. Syön leipää, pullaa ja suklaata. Mua hävettää. Mikä mulla on? Hieman itsekuria kiitos. Tänään on onneksi mennyt jo vähän paremmin.

Huomenna mä oikeasti aion onnistua. Aamiaiseksi vain teetä. Lounaaksi vettä ja mandariinin, samoin välipalaksi. Illalla meillä on se joulujuhla ja tarjolla on riisipuuroa, pipareita ja glögiä. Annan itselleni luvan syödä puuroa ja juoda glögiä. Enhän mä siihen kuole.

Jos joku mun tutuista huomais jäljet mun ranteessa tai tietäis kaikista mun ajatuksista ja haluaisi mulle apua tuskin jaksaisin edes vastustaa. Mä vaan istuisin hiljaa psykologin tuolilla. Ehkä jossain vaiheessa mun kuori murtuisi ja saisin sanotuksi kaiken. Mutta ei. Syömisistä en puhuisi. Se on mun oma salaisuuteni.
Eikä kukaan huomaa kuinka huono olo mulla on. Ehkä keväällä, kunhan täytän 18, saattaisin hakea apua. En halua huolestuttaa ketään. Mutta tällä hetkellä mä vielä pärjään. Ja mä aioin vielä laihtua. Mä aion vielä onnistua.

long time no seen

Aika on vierähtänyt enkä ole ehtinyt tulla kirjoittelemaan tänne. Mä en ymmärrä. Tällä viikolla on tapahtunut niin paljon ja tuntuu kuitenkin siltä etten ole tehnyt mitään. Paitsi syönyt. Mua hävettää ja harmittaa ja tällä hetkellä inhoan itseäni yli kaiken. Miksi mä teen näin itselleni. Miksi mä en voi lopettaa syömistä?! Olen siis syönyt aivan liika. Tunnen ihran kertyvän vatsaani, lantiolle ja reisiin. Yökyökyök. 

Siksi mä päätinkin laittaa tänne nyt kuvan itsestäni (tietysti ilman naama ja mustavalkoisena ettei kukaan vaan tunnistaisi). Olkaa hyvä ja haukkukaa. Mun pitää oikeasti ottaa itseäni niskasta kiinni. 

Joo... hävettää jo nyt liikaa vaikka vasta kirjoitan tätä... Mun lantio on ihan hirvee, mun vatsa on oikeasti tosi läski, mun käsi näyttää tosi oudolta ja ton neuleen takia mun hartiat näyttää tosi leveiltä. Mä näytän jotenkin tosi kantikkaalta... (anteeksi kuvan laatu)

Mut nyt mun täytyy ihan oikeasti mennä nukkumaan. En tiedä uskallanko tän jälkeen enää tulla postailemaan mitään.

ahma(tti)

Toisin kuin monella teistä, mulla oli tänään koulua. Ei ollu kivaa. Ennen ruokaa sitten livistin koulusta kun en jaksanut mennä itsenäisyyspäivä juhlaan ja yhden henkilön lakkiaisiin.

Voi ei. Mä tunnen itseni nyt niin kamalaksi. Ei mun äiti oikeasti ole niin kamala kuin miltä se ehkä mun edellisen postauksen valituksesta saattoi vaikuttaa. Joo me riidellään aivan liian usein ja musta tuntuu ettei mun vanhemmat oikein ymmärrä mua, mutta on ne kuitenkin mulle tärkeitä.

Tämänkin päivän syömiset on taas menny aika lailla huonosti. Mä olin ajatellut et nyt mä onnistun, mut sit mulla olikin ihan kamala nälkä ja sorruin syömään aamupalaa ja lounasta. Sitten vielä käytiin ulkona syömässä illallista.

Huomenna on kuitenkin vapaapäivä. Onneksi. Oon varmaan kavereiden kanssa ja katotaan jotain leffaa. Mä aion olla ahmimatta. Jos teen muffineja, saan luvan syödä yhden. Taitaa kuitenkin tulla liian kiire etten ehdi.

Tänään yhden kaupan kaupan sovituskopissa otin itsestäni kuvan. Ellei mulla ole huomenna ihan tosi huono päivä saatan ehkä laittaa sen tänne. (Vaikka lupasin itselleni etten kyllä ikinä niin tekisi)

Öitä rakkaat♥

Viestin otsikko

Mä en kestä mun vanhempia. Eteenkään mun äitiä. Kokoajan vaan valitetaan ja haukutaan. Mä en enää jaksa. Tekisi vain mieli ottaa veitsi käteen ja viiltää ranteet auki niiden silmien edessä. Tunnen itseni niin epätoivotuksi. Teen mä niin tai näin niin kaikki on aina väärin. Parempi on vain olla hiljaa ja piiloutua nurkkaan. Ne ei vaan ymmärrä että mulla on muutenkin vaikeaa. Mut en mä voi niille tästä kertoa.

En myöskään ymmärrä miten mun paino on edelleenkin voinut laskea eilisen jäljiltä. Neljään asti olin syönyt vain 80kcal, mut sitten söin varmaan kymmenkertaisen määrän suklaata ja piparitaikinaa ja vähän limuakin. Mä en kestä itseäni. Mut joo, eihän se ruoka heti läskiksi muutu eli kohta varmaan se vaakakin näyttää taas totuuden. Ja tämän päivän syömiset on kyllä mennyt vielä huonommin.

Minua niin ärsyttää kun olen viimeaikoina ollut niin huono bloggaaja. Ajatukset on ihan sekaisin ja kirjoitus ei oikein kulje. Mistä mä löytäisin oikein inspiraatiota?  Blogiin sekä laihduttamiseen. Ei siitä mun lupaamasta erikoispostauksestakaan mitään tule. Tästäkin nyt tuli tosi lyhyt postaus. Ainakin yksi asia on ihan varma. Mun on pakko laihtua ja mä aion onnistua. 

Tästä voisi tulla onnistumisen päivä

Niin, toivottavasti. 

Mun vanhemmat ei oo kotona ja ne tulee takaisin vasta huomenna. Se tarkoittais sitä ettei kukaan ole vahtimassa mitä mä syön. Mä voisin paastota lähes vuorokauden, mut mä tiedän etten onnistuisi siinä. Sitä paitsi mun kaveri tulee meille tänään yöksi. Eli täytyy mun jotain ruokaa sille tarjota. Onneksi mä voin kuitenkin päättää mitä me syödään. Jotain vähäkalorista toivottavasti. Yritän olla syömättä iltaan asti, mutta luulen et syön vielä lounaaksi vähän sipulikeittoa (5dl = 80kcal). Aamiaisen jätin tietysti väliin.
 

Pelkään kuitenkin et mä epäonnistun kaikessa ja sorrun vielä ahmimaan suklaata. Annan kuitenkin itselleni luvan syödä normaalin annoksen iltaruokaa ja vähän jäätelöä. Painoni on kuitenkin vähän laskenut viime punnituskerrasta. Yksi askel lähempänä tavoitettani.

Mun yks kaveri vitsaili mulle tässä yks päivä et mä oon ihan Läkerol addikti. Joo, täytyy myöntää että mä oon niitten suurkuluttaja. Jos on tarve mulla menee noita yks tommonen pakkaus päivässä (harvemmin mä kuitenkaan niitä niin paljon syön). Noista mä en kyllä ikinä jaksa laskee kaloreita. Vaik yhessä on 7kcal ja jos kaikki söis nii se olis melkein 100kcal. Noi vaan on niin hyviä ja hyvä välipala jos tulee nälkä.

Mä en ymmärrä. Nyt on joulukuun kolmas ja ulkona näyttää siltä kuin olisi lokakuu. Mä haluan lunta. Paljon lunta. Sitten mulle voi oikeasti tulla joulufiilis. Mä odotan jo joulua.

Ihanaa viikonloppua teille.

ensimmäinen joulukuuta

Kaikki motivaatio on nyt ihan kateissa. Mä en jaksa keksiä nyt tänne mitään järkevää kirjoitettavaa. Päivä on ollut huono ja mulla on taas paha mieli. Koulussa yritin näyttää iloiselta vaikka uusi jakso on ihan peestä.

Toivottavasti huomenna on parempi päivä. Tuskin kuitenkaan.

ps. hyvää joulukuuta teille